Kävin katsomassa miesystäväni ja popcornlaatikon kanssa elokuvan viikonloppuna. Ennakkoasenteeni oli vahvasti kiinni taannoisissa, huonosti tehdyissä 3D-elokuvissa. Mietin, että mitä Scorsese nyt tekisi paremmin kuin Avatar-mestari James Cameron. Avatarin jälkeen kun en ole nähnyt yhtään varteenotettavaa 3D-elokuvaa - paitsi osittain Cameronin Sanctum oli näyttävän näköinen.
Hugo-elokuva kertoo samannimisestä pikkupojasta, joka asuu Pariisissa rautatieaseman seinien sisällä. Hänen isänsä löysi aikoinaan museon varastosta vanhan mekaanisen nuken, jota Hugo yrittää parhaansa mukaan korjailla. Mekaaninen nukke sisältää salaisuuden, joka yhdistää nuken vanhaan rautatieasemalla työskentelevään mieheen.
Elokuva todisti, ettei 3D ole täysin turha juttu sittenkään, kun se tehdään oikealla tavalla. Vaikkei 3D niinkään näytä todelliselta - kuten oman käsitykseni mukaan sen tarkoitus joskus oli - Hugo on mahtavan näköinen elokuva. Elokuvan tarina sinänsä on mielenkiintoinen, ja kun siihen on vielä lisätty mahtavalla terävyydellä ja taidolla tehty 3D, onko se lähes täydellinen paketti. Pientä miinusta elokuva saa pituudesta.
En voinut kuin ihailla, miten katsojaa kuljetettiin esimerkiksi aseman seinien sisällä 3D-tekniikalla höystettynä, ja miten ihmissilmä ei erota, missä kohtaa päättyy oikea kuva ja erikoisefekteillä tehty kuva alkaa. Aivan mahtava kokemus!
Niiden elokuvantekijöiden, jotka edes harkitsevat 3D:n ottamista käyttöön, on tarkastettava ensin elokuvat Avatar, Sanctum ja Hugo. Sen jälkeen voi kysyä itseltään, löytyykö omasta takaa niin paljon rahaa tai tuollaista tekniikkaan tehdä elokuva.
Oscar-ehdokkuuksia taisi Hugolle tulla myös sen takia niin paljon, että elokuvassa mainitaan elokuva-akatemia ja suuri osa elokuvasta kertoo elokuvahistoriasta.
Hugo
Ohjaaja: Martin Scorsese
Näyttelijät: Asa Butterfield, Chloe Grace Moretz, Ben Kingsley, Jude Law
Ensi-ilta: 17.2.2012
Arvosana: 5/5
Toukokuu