Sini360° on tullut kirjaimellisesti tiensä päähän. Lensin Irlannista koti-Suomeen jokin aika sitten ja nyt edessä on totuttautuminen normielämään.
Ensimmäinen pieni haikeuden tunne tuli Dublinin hotellissa, kun viimeisenä aamuna pakkasin rinkan ja tajusin tekeväni sen viimeistä kertaa - ainakin tällä erää. Läppäri reppuun, laturit rinkkaan, hammasharja talteen - ja kotiin.
Kodin käsite on venynyt matkan aikana. Olen tuntenut oloni kotoisaksi niin monessa paikassa ja ollut toisaalta sinut sen kahden repullisen tavaraa kanssa, etten ole ehtinyt tai ymmärtänyt kaivata mitään. Tai oikeastaan ketään. Tutut ihmiset kotoa ovat pysyneet matkassa netin kautta.
Ja sieltä netin kautta monet kyselivätkin kotiinpaluutunnelmia. Tuntuuko vaikealta tai ikävältä palata Suomeen - vieläpä marraskuussa! Ihan rehellisesti voin sanoa, että ei tuntunut pahalta. Odotin Helsinkiin laskeutumista samalla tavalla kuin odotin mihin tahansa uuteen kaupunkiin saapumista reissun varrella. Oikein hymyilytti, kun koneenvaihdon jälkeen Tukholmassa suurin osa ympärillä kuuluvasta puheesta oli suomea.
Lentokentällä vastassa oli pikkuveli. En tiedä nyppiikö sitä nyt kun kerron ja se saa tietää odottaneensa hetken turhaan, mutta annoin rinkkani mennä yhden ylimääräisen kierroksen hihnalla Helsinki-Vantaalla. En raaskinut ottaa sitä heti kärryyn, kun tajusin, että matka päättyy, kun teen sen.
Mutta ylös se nousi ja matka päättyi. On ollut ihmeellistä olla omassa kodissa, omassa rauhassa, laittaa itse ruokaa ja pistää tavarat vallan hyllyille ja laatikoihin. Enää ei tarvitse ottaa ryppyisiä t-paitoja joka päivä muovipussista tai toivoa, että vielä on yhdet puhtaat sukat jäljellä, ennen kuin pääsee seuraavan kerran pesulaan.
Haluaisin lähettää kaikille matkan varrella tapaamilleni ihanille ihmisillä lämpimän halauksen ja kiitoksen siitä, että he olivat osa matkaani. Niille ihmisille, jotka tukivat täällä kotipuolessa, voin sen antaakin ihan henkilökohtaisesti.
Kiitos myös kaikille, jotka ovat seuranneet matkaani Voicen taajuudella ja tässä blogissa! 360° on tullut täyteen.
Täällä Sini Virtanen, Helsinki.
Marraskuu