Julkkisbongausta harrastaa kaikki. Olen törmännyt useassa haastattelussa siihen, että tähdet bongaavat toisia tähtiä. Jenni Vartiainen kertoi kerran haastattelussa, että törmäsi Martti Ahtisaareen huoltoasemalla. Kysyin, kumpi halusi kumman kanssa yhteiskuvaan, ja Jenni vaatimattomaan tapaansa sanoi, että minä tietenkin. Uskoisin kuitenkin, että Ahtisaarelle Jennin tapaaminen oli ihan yhtä hieno tapaus.
Tänään seisoin toimituksemme keittiössä, kun Titta Jokinen käveli yhtäkkiä ohitse. Tuli omituinen tunne, koska naisen on nähnyt niin monesti TV:ssä lapsena. En osannut sanoa tai tehdä mitään. Yleensäkin nämä lapsuuden ajan sankarit ovat hienoja bongauksia, ja välillä heitä joutuu jopa haastattelemaan. Jukka Virtasen kanssa studiossa vietetty aika oli urani huippuhetkiä. Myös Jukka Puotilaa haastatellessa tunsin itseni ihan 10-vuotiaaksi. Jos joutuisin joskus haastattelemaan Vesa-Matti Loiria, en varmasti saisi suustani yhdenainutta järkevää sanaa. The Rasmuksen kanssakin teki tiukkaa, mutta Lauri ja Aki ovat niin ystävällisiä ja sympaattisia, että ymmärsivät osittaisen sekoiluni. Tai ainakin osasivat suhtautua siihen.
Kun muutin isolle kirkolle, näin tähtiä joka paikassa. Nykyäänkin panen ne merkille, mutten ehkä reagoi aivan yhtä voimakkaasti. Ennen jäin ehkä jopa tuijottamaan perään. Ja ehkä jopa suu auki, viehättävän näköisenä.
Cheekin kanssa puhuttiin vierailun aikana siitä, kun mies oli seurueineen mennyt 50 Centin ohi, eikä kohtaamisessa tapahtunut muuta, kuin coolisti sanottu "what's up". Tämä saikin miettimään, mitä näille vastaan tuleville tähdille pitää sanoa?
Kukaan ei ole ikinä pahastunut siitä, jos olen maininnut ihailevani heitä, tai jos muistelen jotain lapsuuden ajan TV-ohjelmaa, jossa heidät näin. Jos reagoi tilanteessa aidon hämmentyneesti, starat kyllä ymmärtävät sen. Kaikilla on idoleita, jokainen on joskus fanittanut jotakuta ja jokaiselle tuollainen hetki tulee joskus. Ville Peltoselle soittaminen oli IHAN KAMALAA. Hyvänen aika, enhän minä nyt voi Peltoselle soittaa, kun se on sankari. Mutta hyvin sekin meni. Siitäkin huolimatta, että hermoilin, änkytin ja olin kaikkea muuta kuin oma räväkkä itseni.
Niin mitä voi sanoa?
No vaikkapa, että onpa hieno tavata. Se toimii aina.
