Todetaanpa tähän alkuun yksi asia: en varmasti ole yksin asian kanssa, jos sanon, että silikonirinnat eivät kaunista ketään. Niillä voi olla positiivinen vaikutus itsetuntoon, joka välillisesti vaikuttaa siihen miten ihminen itsensä kantaa, mutta silti en ymmärrä niitä.
Ohessa kuva Glamourelämää Essexistä esiintyvästä Chloe Simmsistä. Todella hoikalle naiselle on laitettu luonnottoman kokoiset rinnat. Muistan vielä, kun tisuleista keskusteltiin kyseisessä ohjelmassa. Chloe kertoi, että joutui leikkauttamaan tissinsä ulkomailla, koska kotimaiset lääkärit eivät suostuneet laittamaan naisen haluamia (liian suuria) implantteja. Keskustelu jäi mieleen. Miksi rinnoilla saa itsetunnon? Tai miksi tosi nuorillakin naisilla on sellainen käsitys, että kirurgisesti parannellut rinnat ovat ne ainoat oikeat?
Kun 19-vuotias Miss Helsinki kertoo uusista silikonirinnoistaan, tulee surullinen olo. Minkä takia alle 20-vuotias ihminen kokee tarvitsevansa isommat rinnat? Rinnathan ovat käsittääkseni rasvakudosta, joten valtavan hoikilla ihmisillä ei hirvittävän usein näe suuria rintoja. Miksi siis pyrimme tässä(kin) luonnottoman näköisiksi?
Joltain lääkäriltä kuulin kerran, että ennen rintojen suurennosta tulisi keskustella naisen itsetunnosta. Onko nyt niin, että peilistä osaa kiinnittää huomiota vaan liian pieniin rintoihin? Miten missikilpailun voittajakin kokee itsensä niin epätäydelliseksi, että suurennuttaa rintansa?
Nämä rinnathan kuitenkin ovat käsittääkseni yhtä tarkoitusta varten - lasten imettämistä. Kannattaako niitä korjailla ennen synnyttämistä? Ja tuleeko niitä sitten korjailtua koko loppuelämä? Ja mitä jos leikkaus menee pieleen? Mitä jos tulos onkin kamala?
Jos olet parikymppinen ja harkinnut asiaa, niin mieti nyt vielä. Voin näin 30-vuotiaana kertoa, että jotain korjailtavaa löytyy AINA. Maailman kauneinkin ihminen löytää itsestään jotain vikaa, ja kun kerran hakee ne tölkit Tallinnasta, on leikkauskierre valmis. Itsetunto koostuu muustakin, kuin niistä tisseistä. Ainakin toivottavasti.
Voi myös olla mahdollista, että leikkausta harkitseva on jonkun mielestä maailman kaunein myös ilman niitä silikoneja. Itse ainakin havaitsen lähipiirini ihmisissä kauniita piirteitä, joista tuskin ovat itse tietoisia. Pikkusiskoni on maailman kaunein nainen, kun hymyilee tai nauraa. Ystävistäni löytyy kaunottaria ja komistuksia, joilla on kaunis iho, upea vartalo, säteilevä hymy, pitkät sääret, voimakkaat hartiat ja kiltit silmät. Noista tosi harvaa voi kirurgisesti itselleen hommata ja tuskin nuo ihmiset tietävätkään omia parhaita puoliaan. Jotka ovat kaiken lisäksi jokaisen silmissä erilaiset.
