Kävin viikonloppuna Apulannan keikalla. Olin itse asiassa myös keskiviikkona samaisen bändin keikalla Espoon Sellosalissa (on muuten ihan mieletön keikkapaikka) ja täytyy sanoa, että harvan artistin keikalla tulee viihdyttyä yhtä usein. Bändillä on Toni Wirtasen tekemiä hittejä niin paljon, etten mitenkään pysty kyllästymään yhteenkään biisiin. Lisäksi välispiikit ovat aína omaa luokkaansa. Apulannan keikalla ymmärrän fanituksesta jotain - tajuan, miksi joihinkin bändeihin tai laulajiin kasvaa kiinni.
Erinin keikalla tuntuu samalta. Sain noin vuosi sitten käsiini naisen levyn, kävin keikalla Tavastialla ja olin myyty. Huomasin Lapualla Erinin keikalla, että osasin kaikkien biisien sanat. Niin ahkerasti olin levyä kuunnellut, ja niin tärkeä tuosta levystä oli tullut.
Lähes samanlaisen tunnesiteen olen muodostanut myös Chisuun ja The Rasmukseen. Olen ehkä rakastuneempi musiikkiin kuin koskaan. Jenni Vartiaisenkin keikat ovat kaikki olleet täynnä tunnetta.
Jääkiekosta huomasin taas pitäväni valtavasti. Muodostin Canal Plus MM 24/7-lätkäkanavan kanssa jonkinlaisen parisuhteen, ja kanava oli tosi usein päällä. Seurasin kisojen ympäriltä kaiken mahdollisen, pelien lisäksi. Juhani Tammisen vaatekaappi ansaitsee jonkinlaisen palkinnon.
Kesäbiisit joista pidän: Yön Polte - Tyttö sinä olet meritähti, Karri Koira&Ruudolf - Amerikankotka liitää ja alla oleva Call me maybe!
