Kuva: Fotolia
"Rakastuin mieheeni uudelleen" Naisen kirjoitus antaa toivoa suhdekriisissä kamppaileville
Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää yhteys parisuhteessa uudelleen. Näin vakuuttaa ainakin avioliittonsa kriisin hetkistä kirjoittanut nainen.
Pitkään liittoon kuuluu erilaisia vaiheita. Alkuun ollaan umpirakastuneita, vuosien varrella suurin hekuma hiipuu. Jos etäisyys kasvaa, voi rakkauskin samalla kuihtua.
Amerikkalaisnainen kuvaa tuntojaan sen jälkeen, kun hän huomasi elävänsä kuolleessa liitossa. Artikkelissa nainen kertoo, että vaikka hän oli jo liki luopunut toivosta, rakkauden tunteet alkoivatkin yhtäkkiä kasvaa. Suomensimme oheen otteita naisen kirjoituksesta:
"En enää rakastanut miestäni, eikä hän enää rakastanut minua. Siitä on nyt kuusi vuotta, mutta olemme edelleen naimisissa.
13 vuotta sitten menin naimisiin uskomattoman ihanan miehen kanssa. Hän oli fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti vahva. Hänen huumorintajunsa vangitsi kiinnostukseni heti. Tiesin, että tulisin nauramaan joka ikisenä elämäni päivänä hänen kanssaan. Hän oli lojaali ja kunnioittava. Hänen kunnianhimonsa toi hänelle lakiuran. Hän oli hellä, huomioonottavainen, kärsivällinen ja viisas. Meidän tulevaisuutemme näytti valoisalta.
...
Mutta kaikki muuttui pikku hiljaa. Hänen pitkät työpäivänsä ja muut pinttyneet, rasittavat tavat alkoivat ärsyttää minua yhä enemmän. Meillä oli riitoja tärkeistä asioista. Suurista ja pienistä asioista ja aiheet olivat täysin turhia. Meillä oli suuria menetyksiä. Suurin menetys oli rakas äitini, menetys, joka muutti elämäni perinpohjaisesti. Mieheni oli hellä ja kärsivällinen. Tuohon aikaan pystyin harvoin antamaan sataa prosenttia suhteelle - usein se jäi nollaan prosenttiin. Nuo vuodet kuluttivat hänet loppuun ja muuttivat häntä.
Vastoinkäymisisten keskellä on monta kohtaa, jossa voi antaa vastoinkäymisille periksi ja antaa rakkauden mennä. Samalla sitä päästää irti siitä, mikä joskus oli suurta rakkautta.
Meidän oli tehtävä päätös: päätämmekö kaiken vai yritämmekö vielä. Yhtenä yönä kävimme vakavan keskustelun, joka päättyi mieheni kysymykseen: "Rakastatko minua vielä? Haluatko vielä olla vaimoni ja osa perhettäni?" Kysyimme samat kysymykset toisiltamme. Vastasin miehelleni, että rakastan häntä lasteni isäni, mutten ollut enää rakastunut häneen. Hän tunsi samoin. Vaikka emme tienneet, oliko mitään tehtävissä, halusimme molemmat silti vielä yrittää.
Taistelimme avioliittomme puolesta. Se vaati vuosia, mutta nyt liittomme on todella antoisa ja uskomattoman ihana. Mieheni on edelleen kaikkia niitä asioita, joita hän oli silloinkin, kun menimme naimisiin. Häneen on tullut myös uusia piirteitä. Me olemme toistemme tärkeimmät ihmiset. Pidämme yhdessä huolta perheestämme ja parisuhteestamme.
...
Mieheni on tänä päivänä niin paljon enemmän kuin tavatessamme. Hän on vieläkin parempi ja ihanampi kuin silloin. Ja hän ei ole muuttunut omien muuttamisyritysteni takia. Hänestä tuli tällainen omien valintojensa ja päätöstensä ansiosta. Tein päätöksen, että rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on, en toivo hänen muuttuvan joksikin muuksi. Huomasin, että mitä enemmän keskityin hänen vikoihinsa, sitä vaikeammalta tuntui rakastaa häntä. Kun päätin nähdä hänen hyvät puolensa, aloin nähdä hänet täysin toisessa valossa. Joka päivän aluksi tein päätöksen: näen hänessä hyvää. Kun tein näin, tunteeni alkoivat luonnostaan syventyä. Se ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan pikku hiljaa. Viha ja ärtymys vaihtuivat myötätuntoon ja sitoutuneisuuteen. Opin rakastamaan miestäni uudelleen ja vielä paljon syvemmin kuin aiemmin.
Mitä sitten todella, konkreettisesti tapahtui? Me teimme päätöksen, että ilman tuomitsemista, hyväksymme toisemme heikkouksineen ja ärsyttävine tapoineen kaikkineen. Nyt ymmärrän, miten suuri voimavara on, että voin sanoa miehelleni: "En pärjää ilman sinua raskaiden asioideni kanssa. Tarvitsen tukeasi." Kun hän siitä ottaa minut syliin, pyyhkii kyyneleeni ja kuiskaa rakastavansa, turvan ja rakkauden tunne on hyvin suuri ja syvä.
Tänä päivänä rakkautemme on kokonaan uudenlainen. Se on vahvistunut ilossa ja vastoinkäymisissä. Vain me voimme täysin ymmärtää ja tuntea, mitä rakkautemme todella on. Olen parempi ihminen hänen ansiostaan ja olen parempi vaimo hänelle. Sama pätee häneen. Hän on varastanut sydämeni uudelleen ja arvostamme toisiamme juuri sellaisina kuin todella olemme."
Lähde: Familyshare
