Mielensäpahoittajien maa
Vanhan sanonnan mukaan Suomessa kateus voittaa kiiman. Voicen toimituspäällikkö Mikko Räsänen muistuttaa tuoreilla esimerkeillä, että sanonta elää ja voi hyvin vielä vuonna 2014.
Palasin viikonloppuna ulkomailta Suomeen ja selasin uutisia lukeakseni, mitä Suomessa on viime viikkoina tapahtunut. Viime viikolla oli noussut kohu siitä, kun Radio Extrem oli juontajansa Janne Grönroosin 30-vuotispäivän kunniaksi tehnyt viihteellisen jutun, jossa juontaja sai päivän ajan kokeilla, miltä tuntuisi elää kuin miljonääri-playboy. Grönroos pääsi kuvauksiin kolmen mallikaunottaren kanssa, kuvauksissa hänet yllätti laulaja Krista Siegfrids ja kuvausten jälkeen Grönroos pääsi ajamaan Ferrarilla.
Tuo riitti raivostuttamaan ihmiset sosiaalisessa mediassa. Extremiä haukuttiin julkisten rahojen väärinkäytöstä, kun verorahoin toimiva kanava antaa juontajalleen tuollaisen lahjan. Paitsi, että kyseessä ei lopulta ollutkaan pelkkä juontajalle annettu syntymäpäivälahja, vaan Extrem teki tempauksesta viihteellistä sisältöä yleisölleen. Tarkoittaako yleisön suuttumus siis sitä, että Ylen kanavat eivät saa tehdä ohjelmia ja sisältöjä, joita tehdessä tekijöillä saattaa olla hauskaa? Onneksi Kymmenen uutiset ovat MTV3:n ohjelma, sillä niiden loppukevennyksissä seikkaileva Mika Tommola näyttää monesti pääsevän niin hauskoihin paikkoihin, että verovaroin tuollaista ilonpitoa ei kai sitten voisi missään nimessä hyväksyä.
Ja miten paljon rahoja Extremin tempaukseen sitten meni? Kanavan mukaan 500-600 euroa. Krista Siegfrids kun sattuu olemaan Grönroosin tyttöystävä, ei häntä ollut vaikea houkutella mukaan hassutteluun. Ferrarin vuokraakaan ei jouduttu maksamaan, koska se oli valokuvaajan järjestämä ylimääräinen lahja. Eli Extrem käytti 500 euroa, ja lopputuloksena syntyi nettijuttu ja video, jolla oli tarkoitus viihdyttää kanavan yleisöä. Tuollaisia tempauksia kanava on tehnyt aiemminkin. Grönroos on muun muassa tehnyt musiikkivideon Pandoran kanssa, hän on tehnyt parodian LMFAO:n hittikappaleesta ja tehnyt oman versionsa Gangnam Stylesta. Kaikki nuo on luultavasti tehty veronmaksajien rahoilla, mutta niistä kukaan ei ole älähtänyt luultavasti siksi, että lopputulokset ovat olleet hauskoja.
Mikä tuoreessa videossa sitten sai ihmiset näkemään punaista ja nousemaan sosiaalisen median barrikadeille? Tuskin lopulta ainakaan se, että Ylen 466 miljoonan euron liikevaihdosta käytettiin 500 euroa Grönroosin nettivideon tekemiseen. Veikkaan, että reaktio lopulta kumpusi siitä, että Grönroos pääsi työnsä lomassa mallityttöjen kainaloon ja Ferrarin rattiin. Molemmat ovat juttuja, joihin normaaliduunari ei pääse, vaikka moni saattaa noista haaveilla. Eli perisuomalainen kateus nosti päätään ja suuttumukseksi se muuttui, kun porukka tajusi, että tuo tehtiin yhtiössä, joka pyörii verovaroin.
Tuoreessa tapauksessa punainen vaate oli siis punainen Ferrari. Punaiset avoautot tuntuvat olevan suomalaisille varmoja kansankiihottajia. Sen sai huomata taannoin Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus, joka oli valinnut virka-autokseen punaisen avo-BMW:n. Kaikki mediaa seuranneet tietävät tämä vuoden takaisen tarinan, joka päättyi Ailuksen työsuhteen päättymiseen. Toki taustalla olivat epäselvyydet työsuhdeauton kilpailutuksessa ja Ailuksen työsuhdeasunnon väärin ilmoitettu verotusarvo. Kansan syville riveille nuo olivat kuitenkin niin vaikeaselkoisia, että suuttumus tiivistyi tälläkin kertaa juuri tuohon punaiseen avoautoon. Sosiaalisessa mediassa ja uutisten kommenttiosioissa raivottiin siitä, että eläkelaitoksen johtaja on käyttänyt eläkeläisten rahoja saadakseen alle avoauton. Varmaan se auton punainen väri oli vielä omiaan vahvistamaan reaktiota.
Aika moni tuntemani autoilija haaveilee varsinkin kesäisin avoautosta. Teen niin itsekin. Ehkä siksi tuo avoauto herätti niin voimakkaan reaktion, koska taustalta nousi jälleen kateus, jota lisäsi se, että auto oli hankittu eläkelaitoksen rahoilla - vanhusten rahoilla siis.
Ailus ristiinnaulittiin sosiaalisessa mediassa autonsa takia, eikä kukaan näyttänyt miettivän, minkä auton Ailus lopulta olikaan valinnut? Toki kyseessä oli laadukas BMW, mutta 1-sarjalaisena hänen 40 000 euron arvoinen avokkinsa edusti kuitenkin BMW:n valikoiman edullisempaa päätä. Jos Ailuksen auto olisi ollut farmari-Volvo tai Audi, ei kohua olisi luultavasti syntynyt, vaikka tuossa tapauksessa auto olisi todennäköisesti ollut kalliimpi kuin hänen nyt valitsemansa BMW.
Yritin taannoin selvitellä, minkä tasoisilla edustusautoilla muut valtion ja kuntien palkoilla olevat pomot ajavat. Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen alla on yli 150 000 euroa maksava Audi A8, suomalaiset poliisipäälliköt taas saivat käyttöönsä uudet Audi A6:t, joiden hinta kilpailutuksen jälkeen oli 50 500 euroa. HS:n mukaan Vantaan apulaiskaupunginjohtajan Audin arvo on 66 000 euroa. Jos kaupunginjohtajilla on tuollaiset autot, ei olisi pitänyt olla ihmeellistä, että 4,7 miljardin vuosittaista maksutuloa pyörittävän ja yli 36 miljardin sijoitusomaisuutta hallinnoivan Kevan toimitusjohtajalla on myös laadukas auto allaan.
Korniksi Ailus-kohun teki se, että Kevan varatoimitusjohtajalla, Ailuksen alaisella siis, oli ja lienee yhä käytössään 63 000 euron Mercedes. Siitä kukaan ei ole nostanut kohua tai itkenyt, miten tuo auto on hankittu eläkeläisten rahoilla. Ailuksen autossa ja kaikissa noissa muiden johtajien edustusautoissa on nimittäin yksi merkittävä ero.
Ne eivät ole avoautoja.
Avoauto koetaan juppimaisena luksuksena, joihin tavallisilla kuluttajilla ei ole varaa. Kun kerran lukemattomilla muilla johtajilla on kalliimmat edustusautot, johtuiko Ailuksen kohtaama nettiviha pelkästään siitä, että hän sattui valitsemaan avoauton? Mahdollisesti. Tosin pahoin pelkään, että vihareaktioon vaikutti myös Ailuksen sukupuoli. Vaikka Suomessa tasa-arvoasiat ovat monia maita paremmalla tolalla, niin silti pelkään, että jollekin karismaattiselle miesjohtajalle punainen avoauto olisi sallittu helpommin kuin naisjohtajalle.
Keitä ovat nämä ihmiset, jotka ovat kateellisia eläkepomon avoautosta tai siitä, että radiojuontaja pääsi Ferrarin rattiin? Yksi tuollainen saattoi paljastua muutama viikko sitten, kun kansanedustaja Pia Kauma meni ääneen ihmettelemään sitä, miksi maahanmuuttajaperheen pitää hankkia uudet lastenvaunut sosiaalituilla. Päätön lausunto varsinkin, kun kansanedustajan huoli kumottiin välittömästi täysin perättömänä.
Tunnen useita maahanmuuttajia, joista useimmat ovat ihan normaalisti työssäkäyviä siinä kuin minä tai Kaumakin. Kauman lausunnon jälkeen he joutuvat todennäköisesti miettimään, voivatko aikanaan edes ostaa lapselleen uusia tai liian hienoja käytettyjä vaunuja, koska nyt Kauma on antanut suurelle yleisölle luvan tuijottaa ja tuomita maahanmuuttajat pelkkien lastenvaunujen perusteella.
Tässä maassa tuntuu riittävän mielensäpahoittajia. Voi kun nämä oppisivat pahoittamaan mielensä oikeista asioista. Surkaa mieluummin Suomen taloustilanteen surkeaa ennustetta kuin radiojuontajan Ferrari-ajelua. Vaatikaa mieluummin Suomen kestävyys- ja kasvuvajeen korjaamista kuin avoauton viemistä yhdeltä johtajalta. Tuijottakaa ennenmmin omia kulutustottumuksia kuin maahanmuuttajien lastenvaunuja.
Vanhan sanonnan mukaan Suomi on maa, jossa vahingonilo voittaa jouluilon ja kateus kiiman. Ainakin sanonnan jälkimmäinen osa näyttää pitävän hyvin paikkansa.
