Oletko pitänyt luontodokumentteja todenmukaisina? Järkyttävät paljastukset kulisseista
Karhuemo nuolee hellästi poikasensa turkkia, leijona pyydystää määrätietoisesti gasellin. Vaikka luontodokumentit ovat vaikuttavaa katsottavaa, ei kaikki suinkaan ole aina sitä, miltä näyttää.
Moni rakastaa luontodokumentteja, koska ne on onnistuttu tekemään maagisen vangitseviksi. Huffington Post kuitenkin kertoo, ettei kaikki dokumenteissa suinkaan ole aina sitä, miltä näyttää.
Perheet eivät ole perheitä
Jotta dokumentteihin saadaan liikuttavia ja kauniita perhekohtauksia, kuvataan ne usein muualla kuin alkuperäisessä lokaatiossa. Myöskään eläimet, jotka perheenä kuvataan, eivät välttämättä oikeasti ole samoja eläimiä, joita dokumentissa muuten seurataan. Niin siitä huolimatta, että näin annetaan dokumentissa ymmärtää.
Ei kuvata luonnossa
Kohtauksista yllättävän monet kuvataan esimerkiksi eläintarhoissa. Kuvaajien voi olla luonnossa vaikea jollei jopa mahdoton saada vaaditussa ajassa kasaan tarvittavaa määrää materiaalia. Varsinkin pesäkohtauksia, jotka kuvataan yövalolla, kuvataan paljon eläintarhoissa ja -puistoissa.
Myös syömiskohtauksia kuvataan usein valvotuissa oloissa esimerkiksi luonnonpuistoissa tai eläintarhoissa. Niissä ruhoon on pillotettu esimerkiksi pieniä karkkeja, joilla villieläimiä koulutetaan eläintarhoissa. Karkkien avulla eläin saadaan ruhon kimppuun, jotta kuvaajat saavat uskottavaa materiaalia filmille.
Editoidaan pelottavammaksi
Filmejä saatetaan editoida niin, että niillä esiintyvät eläimet saadaan näyttämään vaarallisemmalta kuin ne olevatkaan. Esimerkiksi haikaloja kuvatessa niille usein annetaan tarjolle veristä mössöä, jota purressa punainen veri leviää haiden ympärille ja saa ne näyttämään hurjilta tappajilta.
Myös musiikilla voi saada aikaan kammottavan ja pelottavan tunnelman, vaikka tosiasiassa filmillä nähtäisiin vain henkinsä pitimiksi ruokaa hankkiva eläin.
Eläinuhreja
Kenties järkyttävin tapa, jota luontodokumentteja tehdessä ennen harjoitettiin, oli varmistaa, että potentiaalinen saaliseläin ei pääse saalistajaa pakoon. Petoeläin saatettiin vapauttaa suoraan saaliseläinlauman keskelle, jotta se sai varmasti aikaan mahdollisimman draamaattisen kaaoksen sekä onnistui tappamaan jonkun eläimen.
Lisäksi esimerkiksi jäniksen saalistajalta pakoon pääseminen saatettiin estää sitomalla sen jalkaan läpinäkyvä naru, joka hidasti sen vauhtia ratkaisevasti. Viimeinen tällainen tapaus onneksi tiedetään vuosikymmenien takaa, eikä sitä enää hyväksyttäisi.
Lähde: Huffington Post
