Vauvan hoitaminen, romantiikka ja elämänhalu on mahdoton yhtälö?
Netissä leviää ravisteleva kirjoitus, jossa tuore äiti kertoo uupumuksestaan. Samalla naisen ajatukset ovat helposti samaistuttavia monelle perheelliselle. Kuvan nainen ja vauva eivät liity tapaukseen.
Toimittaja ja bloggaaja Anna Lind Thomas tietää, kuinka mahdotonta on hoitaa pientä vauvaa ja pitää parisuhde romanttisena samaan aikaan. Ainakaan selviytymällä siitä selväjärkisenä.
"Nyt erityisesti, kun imetän, kehoni on muuttunut 24/7 valmiudessa olevaksi maitokoneeksi - aina on oltava valmiina työhön. Kun en tarjoa rintaani, niin tarjoan käsivarteni, sylini, rintani auvoisille torkuille ja nostelen jopa varpaillani tutteja joka kolmas sekunti", Thomas kirjoittaa babble-sivustolla.
Läheisyyttä bulldoggille
Kun Thomas on ensin ruokkinut ja saanut sitten pienokaisen nukahtamaan, niin perheen englanninbuldoggi saa hepulin. Tällöin nainen sihahtaa hampaidensa välistä syliin pyrkivälle koiralle: "Ei nyt. Myöhemmin. Voit istua äidin sylissä myöhemmin. Ei."
Sanat menevät koiran korvasta suoraan ulos. Piski on tyytyväinen vasta, kun saa olla lähellä emäntäänsä. Jälleen naisen vartalo on muiden käytettävissä, vaikka kyse onkin vain hännänheiluttajan kaipaamasta läheisyydestä.
Miksi vauva katsoo isää imettäessä?
Kun Thomas touhuaa pienokaisen kanssa, hänen katseensa kohtaa hänen aviomiehensä katseen. Se on täynnä hellyyttä, mutta nainen tarvitsisi käytännön apua. Halatessaan elämänkumppaniaan hän sanoo: "Haisenko minä? Tässä, pidä sinä vauvaa, minun täytyy käydä suihkussa."
Alituinen läsnäolo ja muiden eteen tekeminen on nostanut Thomasin mieleen monia äitejä vaivaavan kysymyksen: "Miten pystyn hoivaamaan ja pitämään romantiikkaa yllä, kun minun täytyy samalla suojella haluani olla elossa?"
Tunnetta ei helpota se, että imettäessä vauva ottaa suoran katsekontaktin isään. Miksei suoraan äitiin, kenen rinnasta tulee elämän ruokaa suoraan suuhun?
"En vain pysty kaikkeen"
Thomasin elämässä tuntuu olevan liikaa liikkuvia osasia - ikinä ei saa vain olla.
"Ei väliä, kuinka hyvä olen poimimaan pudonneita leluja varpaillani samalla, kun ruskistan sipuleja samalla, kun rauhoittelen vatsasärystä kärsivää vauvaa samalla, kun yritän kirjoittaa ja tehdä töitä samalla, kun yritän pitää romantiikkaa yllä avioliitossani - en vain pysty siihen kaikkeen. Voin yrittää, ja monesti olen onnistunutkin päivän ajan, mutta sen hinta tulee lopulta olemaan tuhoisan suuri", Thomas kirjoittaa.
Kun viimeinen pisara tuntuu taittavan kamelin selän, huutaa Thomas kotona seuraavasti: "Tarvitsen vain 20 minuuttia, jolloin kaikki pitävät helkkarin kätensä kaukana minusta!"
Rakkaudenosoitus
Thomas on vain yksi äideistä, jotka ovat hukkua vastuuseen pitää toiset tyytyväisinä. Kroppansa antaminen muiden käytettäväksi - mitä äitiys osaltaan väistämättä on, tuntuu rankalta. Thomasin kokemukset muistuttavat, että myös äitien täytyy saada aikaa, jolloin kukaan ei heihin koske.
Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Ajoittainen tuskastuminen ei ole turhaa.
"Olen niin ylpeä, että olen nainen, vaimo ja äiti. Itseni pistäminen likoon joka päivä ei ole taakka, se on osoitus rakkaudestani", hän tiivistää.
Seuraava artikkeli: Älä hukkaa itseäsi äitiyteen: 28 asiaa, joihin sinulla on edelleen oikeus
Lähde: babble
