Mikon valinta:
Yö - Parrasvalot
- Tuttavapiirissäni on joitakin trendi-hipstereitä, jotka kuuntelevat indie-musiikkia ja suorastaan kilpailevat sillä, kuka on löytänyt erikoisimman suosikkiyhtyeen, mitä kukaan muu ei vielä tunne. Jos joku sanoo heille kirkkain silmin, että pitää Yö-yhtyeestä, pidetään sitä absoluuttisen nolona. Minä en ilmeisesti ole hipsteri, koska pidän Yöstä ja lasken erityisesti Yölle monia hittejä tehneen Jussi Hakulisen kotimaiseksi säveltäjäneroksi. Siitäs saitte hipsterit!
Samulin valinta:
Goo Goo Dolls - Let Love In
- Goo Goo Dolls on yhtye, jonka tuotanto jakautuu päässäni "rock-uskottaviin" ja "lällyihin" levyihin. Kun vuonna 1986 perustun bändin alkupään levyt edustivat paikka paikoin jopa hieman punkahtavaa ja metallisempaa saundia, 90-luvun puolivälin jälkeen yhtye alkoi saavuttaa aiempaa suurempaa kaupallista menestystä (ja naisfaneja) kevyimmillä ja balladi-henkisillä biiseillä. Let Love In on vuonna 2006 julkaistun, samaa nimeä kantavan levyn nimiraita, joka antaa hyvän kuvan Goo Goo Dollsin akustisvoittoisesta soinnista. Kyseessä on mielestäni hieno ja tarttuva pop-sävellys, mutta tietyissä kaveriporukoissa tämän kappaleen luukuttaminen on kieltämättä aiheuttanut kysyviä ilmeitä. "Hei mies, tämä on tyttöjen musaa!"
Mikon valinta:
Gimmel - Harmaata lunta
- Ai Samulin Goo Goo Dolls on muka nolo? Nokitan Gimmelillä. Popstarsista syntynyt tyttöbändi oli tyypillinen levy-yhtiön tuote. Kolme tosi-tv-kisasta löytynyttä kaunista tyttöä otettiin laulamaan lauluja, jotka muut olivat heille säveltäneet ja sanoittaneet. Kunnollisen besserwisser-musiikkitietäjän täytyisi tietenkin paheksua sitä ja haukkua tuollainen alimpaan helvettiin. Iso osa Gimmelin musiikista olikin toki geneeristä pop-huttua, mutta Harmaata lunta -kappaleessa minuun kolahti jokin, minkä takia se erottui heti Gimmelin parhaana kappaleena. Jenni Vartiainen muuten näyttää videolla aika eri näköiseltä kuin nykyään.
Samulin valinta:
Katri Ylander - Onko vielä aikaa
- Kun Katri Ylander ponnahti julkisuuteen Idolsin kautta vuonna 2005, oli hän mielestäni kerrassaan valloittava tapaus. Kuuntelin Katrin seuraavana vuonna julkaistua debyyttilevyä sen ilmestyttyä melkoisen ahkerasti ja erityisesti ensimmäinen single Onko vielä aikaa oli (ja on edelleen) upea kappale. On kuitenkin myönnettävä, että tätä biisiä olen kuunnellut hieman salaa – jotenkin kun on usein tullut tunne, että vuoden 2005 Idols-kandidaatin tuotanto ei edusta ihan sitä ”uskottavinta” antia – joskaan ”uskottavuudella” ei ole oikeasti mitään väliä, hyvä biisi on hyvä biisi, huolimatta siitä kuka sen esittää.
Lukijat, nyt haastamme teidät. Kertokaa omat noloimmat biisisuosikkinne.
