Kuva: AOP
Hevihistorian kovimmasta laulajanvaihdosta 35 vuotta - arvaatko, mikä yhtye oli kyseessä?
Aloitteleva metalliyhtye joutui 1981 kauheaan tilanteeseen, kun bändi joutui erottamaan laulajansa heti ensimmäisen maailmankiertueensa jälkeen.
Brittibändi joutui kovan paikan eteen 1981. Bändi oli päässyt kiertämään Eurooppaa Kissin ja Judas Priestin lämppärinä ja oli sen jälkeen saanut vihdoin toteuttaa ensimmäisen oman maailmankiertueensa. Yhtyeen suosio oli kasvussa ja suurempi läpimurto tuntui olevan vain kulman takana. Siinä vaiheessa bändin laulajan Paul Di'Annon päihdeongelmat pahenivat niin paljon, että bändin oli pakko erottaa vokalistinsa.
Monelle yhtyeelle laulajan vaihtaminen tarkoittaa kuoliniskua. Niin se olisi voinut olla myös tälle brittibändille, jos he olisivat valinneet Di'Annon tilalle väärän laulajan. Mutta sitä virhettä he eivät tehneet.
Tämän bändin nimi oli Iron Maiden. Ja 35 vuotta sitten he valitsivat uudeksi laulajakseen Bruce Dickinsonin.
Laulajanvaihdos ei aiheuttanut Iron Maidenille edes pientä notkahdusta vaan jo seuraavana vuonna ilmestynyt The Number of the Beast -albumi nosti Maidenin pysyvästi heavy metallin raskaaseen sarjaan, missä yhtye onkin pysynyt jo yli kolme vuosikymmentä.
Team Rock -lehti haastatteli Dickinsonia ja pyysi tätä listaamaan kolme hänelle kaikkein rakkainta Iron Maiden -albumia. Alla Dickinsonin top 3 -albumit.
1. The Number of the Beast (1982)
- Tiesin, että olin liittynyt loistavaan bändiin. Tiesin myös, että pystyn tekemään siitä vieläkin paremman. Minulla oli valmis visio The Number of the Beastista: minun ääneni liimattuna Maidenin musiikkiin tekee musiikista jotain paljon suurempaa. Teimme levyn nopeasti, 4-5 viikossa. Olimme studiossa joka yö aina aamuviiteen tai -kuuteen asti.
- Ainoa tekemämme virhe oli se, että laitoimme levylle Gangladin emmekä Total Eclipseä. Gangland päätyi levylle vain siksi, että se oli ensimmäinen kappale, minkä olimme äänittäneet yhdessä. Mutta muuten albumi onkin fantastinen. Hallowed Be Thy Name oli Rime of The Ancient Mariner -biisin edeltäjä. Se kappale ja koko albumi nostivat Iron Maidenin kokonaan uudelle tasolle.
2. Live After Death (1985)
- Tupla-live -albumin tekeminen oli iso juttu, koska olimme kasvaneet sellaisia kuunnellen. Minun suosikkini livealbumeista oli Deep Purplen Made in Japan. Mutta muistan Ian Gillanin sanoneen, että "se levy on paska, kuulostan siinä surkealta", ja ajattelin, että "Ei, ei, ei! Olet väärässä!".
- Hauskaa on se, että ajattelen itse ihan samoin Live After Deathista. Kun Maiden-fanit tulevat kertomaan, että se on paras livelevymme, sanon aina, etten kyllä ole asiasta ihan varma. Mutta kun viimeksi kuuntelin Live After Deathia, niin sehän kuulostikin aika hyvältä. Ja "Scream for me, Long Beach!" -huuto on jo osa Maidenin kansanperintöä.
3. A Matter of Live and Death (2006)
- Tällä levyllä on paljon hienoja juttuja. Oli meiltä rohkea veto lähteä kiertueelle, jonka jokaisella keikalla soitamme tämän albumin alusta loppuun. Meidän ajatuksemme oli, että "Soitamme koko hemmetin albumi ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet tästä hetkestä ja jotka haluavat bändin menevän eteenpäin". Täytyy koko ajan jatkaa musiikin tekemistä ja hyvän musiikin tekemistä, koska ellet tee niin, olet vain maailman suurin karaoke-yhtye.
- Tämän levyn myös koko bändin soittamiseen tuli uutta tunteellista syvyyttä. Tai on aina ollut siellä, mutta aikaisemmin olimme liian uppiniskaisia myöntämään sitä. Nyt se sitten tuli esille ja fanit rakastivat sitä. Tämä levyn myötä Iron Maidenin palettiin tuli monia uusia värejä.
Lähde: Team Rock
Lue myös: Iron Maidenin juliste kiellettiin Liettuassa - liian pelottava lapsille
Lue myös: Iron Maiden sai uuden lentokoneen - tällainen on uusi Ed Force One
