Yrittikö suomalaiskuvaaja pilata brittibändin keikan?
Legendaarinen brittibändi Ultravox heitti eilen keikan Helsingin Tavastia-klubilla. Loistavan keikan uhkasi kuitenkin pilata yksittäisen suomalaiskuvaajan käytös.
Jo 70-luvulla perustettu ja 80-luvulla suuren kansainvälisen läpimurron tehnyt Ultravox on jälleen nuoruutensa vireessä. Muutama vuosi sitten kokoelmalevyn tiimoilta comebackin tehnyt yhtye sai tuolloin niin hyvän vastaanoton, että bändi pyörsi puheensa uuden materiaalin äänittämisestä, ja menikin studioon äänittämään ensimmäisen oikean Ultravox-albumin sitten vuoden 1986.
Vuosina 1993 ja 1994 julkaistuja kahta Ultravox-levyä eivät monet fanit laske Ultravoxiksi lainkaan, koska noilla oli mukana vain yksi yhtyeen menestysvuosien muusikoista, kosketinsoittaja-viulisti Billy Currie. Sen sijaan tänä vuonna ilmestyneen Brilliantin takana on koko bändi, sillä Midge Ure palasi laulajaksi, Chris Cross bassoon ja riitaisissa tunnelmissa bändistä 1986 potkittu Warren Cann vastaa jälleen rummuista.
Ainoan särön illassa aiheutti erään suomalaisen valokuvaajan toiminta. Bändi oli ollut kuvausjärjestelyjen suhteen tarkka. Videokuvaus oli illan aikana ehdottomasti kielletty. Normaalisti maailmantähtien keikoilla saa kuvata vain kolme ensimmäistä kappaletta ja nekin ilman salamaa. Ultravox ei ollut rajoittanut kuvattavien kappaleiden määrää, vaan keikan sai kuvata alusta loppuun, mutta salaman käyttö oli kiellettyä.
Yksi kuvaaja ei kuitenkaan kuvausohjeista piitannut. Eturivissä seisonut kuvaaja kuvasi järjestelmäkameralla koko keikan käyttäen suuren osan ajasta salamaa, jolla hän valaisi laulaja Midge Uren kasvot parin metrin päästä. Pelkästään hittikappale Dancing With Tears in my Eyesin aikana kuvaaja otti noin 40-50 kuvaa salaman kanssa. Sitä seuranneen Hymn-kappaleen hän puolestaan kuvasi videolle. Koska kuvaaja oli yleisömeren keskellä, eivät järjestysmiehet ilmeisesti huomanneet kuvaajan tekemisiä.
Artistien toiveiden kunnioittaminen ei ole pikkujuttu. Jos esiintyjä ärsyyntyy, näkyy se varmasti myös lavalla. Parhaita keikkoja kun ovat yleensä ne, jossa yleisö huomaa, että artistillakin on hauskaa. Pahimmillaan jotkut bändit ovat jättäneet keikkoja kesken tai encoret soittamatta, jos jokin järjestelyissä pieleen mennyt seikka on alkanut ärsyttää liikaa.
Ultravox ei onneksi keskeyttänyt keikkaa, vaan palasi lavalle soittamaan myös encoret. Ne koituivat kuitenkin eturivin kuvaajan kohtaloksi. Erään encore-kappaleen aikana kosketinsoittaja Billy Currie otti viulunsa ja tuli soittamaan sillä soolon aivan lavan etureunaan kuvaajan eteen. Kuvaaja nosti kameransa niin ylös kuin mahdollista saadakseen sen aivan Currien kasvojen eteen, ja alkoi kuvata salama välkkyen.
Lavan takana ollut Ultravoxin henkilökuntaan kuulunut mies huomasi sen, ryntäsi lavalle Currien taakse ja osoitti kuvaajaa kahdesti. Ilmeisesti se riitti herättämään muutkin järjestysmiehet ja kuvaaja ohjattiin pois - valitettavasti vasta niin myöhään, että häneltä jäi kuulematta vain koko keikan viimeinen kappale.
Eilisen keikan jännityselementti oli se, että kun Ultravox kuitenkin soittaa 4-5 kappaletta uudelta levyltään, niin mikä tai mitkä vanhoista huippukappaleista tippuvat setistä pois. Jännitystä ei voi poistaa edes etsimällä netistä edellisten konserttien biisilistoja, sillä Ultravox tunnetaan siitä, että se vaihtelee settilistaansa konserttikohtaisesti, mikä on piristävää vaihtelua monien bändien kaavamaisen identtisiin kiertuesetteihin. Fanit saivat huokaista helpotuksesta, sillä suurimmat hitit Vienna, Dancing With Tears in my Eyes ja Hymn kuultiin. Myös The Voice oli onneksi säilyttänyt paikkansa setin kliimaksina, sillä livesovituksen lopettava kaikkien yhtyeen jäsenten yhteisrummutus on vaikuttavaa kuultavaa joka kerta.
Merkittävimmät saksituksi tulleet kappale olivat White China ja Visions of Blue. Menetykset eivät haitannut, koska uuden levyn kappaleista erityisesti Rise, Live, Lie ja nimibiisi Brilliant näyttivät kolahtavan jopa niihin vanhoihin Ultravox-faneihin, ketkä eivät olleet uutta levyä vielä kuulleet.
