Kuva: Fotolia
Isoisälleni: "Olisin vain halunnut tilaisuuden hyvästellä sinut"
Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.
"Ukki,
Olen koko ikäni yrittänyt ymmärtää tätä maailmaa. Olen yrittänyt elää siinä ajatuksessa, että olet ollut aina vierelläni. Muistan sen päivän, kun lähdit hyvästelemättä. Olin vasta kymmenvuotias, ja kaipasin paljon henkilöä joka opettaa.
Meillä oli paljon yhteisiä ilonhetkiä, ne hetket vain päättyivät liian aikaisin. Muistan, kuinka opetit minulle että kengän kantoja ei saa litistää, koska kantapäihin tulee rakkoja. Muistan, kun sanoit autossa aina minulle ”onko henkselit kiinni”. Muistan äänesi ja naurusi, sen, kuinka nukkumaan mennessäni annoit salmiakkipastillin, jota kutsuit unilääkkeeksi.
Nuo muistot eivät koskaan katoa sydämestäni, en anna sen tapahtua. Minulla on kuitenkin kestänyt monta vuotta hyväksyä äkillinen kuolemasi, koska en päässyt hautajaisiisi hyvästelemään.
Lähtösi jälkeen kaikki päivät ovat olleet minulle raskaita, ovat vieläkin tänä päivänä. Kun kuulen että joku on kuollut, tulet mieleeni. Irti päästäminen on liian tuskallista, olen yrittänyt sitä jo useaan kertaan, mutta aina muserrun.
Kannan vieläkin mukanani sitä vihaa jonka uusi naisystäväsi aiheutti. Hän kielsi perhettämme tulemasta hautajaisiisi. En koskaan voi unohtaa sitä mitä hän teki.
Nyt on kuitenkin tullut aika kiittää sinua kaikesta ilosta ja rakkaudesta, jota toit elämääni. On aika antaa viimeiset hyvästit, jotta saat rauhassa levätä ilman huolta siitä, pystynkö koskaan hyväksymään sitä tuskaa, jonka naisystäväsi aiheutti,
Toivon kaikkea hyvää sinne valkoiseen valtakuntaan. Olet aina sydämessäni ja elämässäni vaikka et vierelläni enää kuljekaan.
Rakkaudella, lapsenlapsesi."
Lue aikaisemmat Avoin kirje -sarjan jutut tästä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.
