Kuva: Fotolia
Vanhemmilleni: "Anteeksi, etten ole se täydellinen tytär - enkä tule koskaan olemaankaan"
Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.
"Hei vanhempani, ja anteeksi.
Anteeksi, etten ole aina kertonut totuutta kesäilloistani tai päivistäni, jolloin olen ollut omilla teilläni (en kutsuisi sitä kylläkään siksi, sillä aina olen vastannut viesteihinne viiden minuutin sisällä). Tulette varmasti aina muistamaan sen, etten kuunnellut teitä tai tehnyt teitä ylpeiksi; sen, että petin luottamuksenne. Tulette aina pohtimaan, mikä kasvatuksessani meni pieleen; miksen olekaan se täydellinen ja herttainen tytär, jota niin toivoitte.
Tulette luultavasti aina muistuttamaan minua virheistäni ja vääristä valinnoistani, jotka tein kuunnellessani vain itseäni; samalla muistuttamaan itseänne siitä, ettei lapsenne ollut yhtä kypsä kuin sisarensa. Tulette aina tietämään sen, etten minä ollut se, joksi minua luulitte.
En usko, että tulette muistamaan - tai edes tietämään - niitä asioita, joita minä tiedän: esimerkiksi sen, että olen pilannut iltoja vahtimalla kelloa, jotta ehdin varmasti kotiintuloajaksi kotiin; en halunnut tuottaa teille pettymystä. Tai sen, etten ole aina pystynyt nauttimaan nuoruudestani; pelkäsin, etten ole tarpeeksi teille.
Sen, että olen ollut joukon 'äiti', joka huolehtii muiden voinnista ja pesee oksennuksia lattioilta oman ilonsa kustannuksella; onhan minulle opetettu vastuun kantamista sekä empatiaa. Sen, että olen rauhoitellut itkevää ystävää ja murehtinut muiden murheita; onhan minut opetettu auttamaan.
Olen tehnyt paljon vääriä valintoja, joista en voi olla ylpeä, ja joista te ette voi olla ylpeitä. Mutta sehän kai kuuluu itsenäistymiseen, että tekee omat valintansa ja kantaa niistä vastuun, oli seuraus mikä hyvänsä? En kutsu vääriä valintojani tai valintoja, joista te ette ole pitänyt, virheiksi, sillä niitä ne eivät kuitenkaan ole. Olen onnellinen joka ikisestä valinnasta, jonka olen tehnyt; oli se sitten hyvä tai paha. Ne ovat opettaneet minua ja tehneet minusta itsenäisen, vastuuntuntoisen ja rohkean nuoren naisenalun.
Anteeksi, etten aina ole kuunnellut teitä, kun olette kertoneet mikä on oikein ja mikä väärin. Anteeksi, etten ole aina uskonut sanomisianne, vaan halunnut tajuta asiat itse. Anteeksi, etten ole se täydellinen tytär, jota niin toivoitte. Anteeksi, etten koskaan tule olemaankaan se täydellinen tytär, jota niin toivotte.
Olen seitsemäntoista; minun kuuluisi elää nuoruuteni parasta aikaa. Anteeksi, että haluan elää sitä, vaikka te ette ehkä haluaisi antaa minun. Haluan tehdä virheitä ja oppia niistä, jotta aikuisena voin olla vahvempi ja viisaampi.
Enkä ole vielä aikuinen; en ole kypsä, vahva tai viisas, enkä aina näe, mikä on oikein ja mikä väärin. Olen vielä nuori ja tyhmä. Anteeksi siitä."
Lue aikaisemmat Avoin kirje -sarjan jutut tästä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.
