Kuva: AOP
Isälleni: "Olen sinulle pelkkä Facebook-kaveri, en muuta"
Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.
"Isä. Se on sana, jota en ole käyttänyt sinusta vuosiin. Eikä se haittaa, sillä eivät sitä varmasti käytä viisi muutakaan lastasi. Tämä johtuu siitä, ettei kukaan meistä puhu sinusta. Et kuulu elämäämme. Vanhimmalla meistä on lapsi, jota et ole koskaan nähnyt.
Minun olisi pitänyt tietää, että jätät meidätkin, kun huomasimme, että lakkasit pitämästä yhteyttä kolmeen ensimmäiseen lapseesi, jotka olivat aiemmasta avioliitosta. Onneksi en tajunnut, sillä ne hyvät muistot ovat ainoa syy, miksi en vihaa sinua.
Huonojakin on. Muistat kuinka löit minua. Muistan kuinka kuristit veljeäni. Muistan kuinka huusit meille. Nämä muistot ovat piirtyneet tajuntaani. Luulit, että kunnioittaisimme sinua. Ei, me pelkäsimme sinua. Jokaikinen meistä sai paniikkikohtauksia, ja sitten suutuit meille vielä enemmän.
Kun lähdit, en itkenyt. Olin järkyttynyt, mutta tavallaan helpottunutkin. Ajattelin, että kun saamme vähän etäisyyttä, käymme vaikkapa viikonloppuisin kylässä, kaikki se ei ole enää niin hankalaa. Mutta muutit satojen kilometrien päähän, etkä ottanut meitä viikonloppuisin. Aluksi otit meitä kylään kesäisin. Lopulta sekin jäi, etkä enää soitellut.
Pahinta oli se, kun romahdin. Minulla meni todella huonosti ja sinä tiesit siitä ja olisit voinut auttaa, muttet auttanut. Hylkäsit minut silloin, kun olisin tarvinnut sinua eniten, silloin kuin kukaan ei auttanut, eikä ollut puolellani. Jouduin kasvamaan itse, ilman tukea. Silloin vihasin sinua siitä, ettet välittänyt tippaakaan.
Nyt kun olen itse päässyt yli omin voimin, et laita viestiä jouluna. Et muista, milloin minulla on syntymäpäivä. Olemme Facebook-kavereita, mutta siinä se. En ole isälleni muuta, kuin Facebook-kaveri.
Kaiken muun olen antanut anteeksi, paitsi yhden asian. Sen, ettet saata minua alttarille. Joudun kertomaan tuleville lapsilleni, ettei isoisä halua nähdä. Joudun elämään sen ajatuksen kanssa, että näen ehkä sinut ensi kerran hautajaisissasi. Sitä en voi ehkä koskaan antaa anteeksi, että minä, ja viisi muuta lastasi, joudumme elämään ilman isää."
Lue myös: Sinulle hyväksikäyttäjäni: "Itken vieläkin, koska sieluni on vartalossa, johon sinä olet koskenut"
Lue myös: Entiselle tyttöystävälleni: "En halua tehdä mitään ilman sinua, haluan vain sinut takaisin"
Lue kaikki aikaisemmat Avoin kirje -sarjan jutut tästä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta ja julkaisematta jättämisestä. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.
