Kuva: Fotolia
Kiusaajilleni: "Olen teille kiitollinen"
Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.
"Olin iloinen päästessäni edellisestä koulusta pois, kiusaajani jäisivät sinne ja saisin varmasti ystäviä, kun kesken viidettä luokkaa vaihdoin koulua. Reippaana tyttönä astelin uuden koulun ovista sisään hymyillen: täällä minä opiskelisin 1,5 vuotta ennen yläkouluun siirtymistä.
Ei mennyt kuin muutama päivä ja olin edelleen syrjitty, halveksittu ja vihattu. Oloni oli aivan kamala, luulin kiusaamisen loppuneen, mutta se vain paheni, tällä kertaa jopa fyysiseksi. Eivätkä asiat muuttuneet yläkouluun siirtyessä, kiusaaminen edelleen paheni ja siitä tuli päivittäistä.
Näihin vuosiin mahtui paljon. Minua haukuttiin rumaksi, lihavaksi, sairaaksi ja hirveäksi. Minua tönittiin rappusista alas, pidettiin kiinni, revittiin hiuksista, tavaroitani varastettiin, jätettiin aina ulkopuolelle ja keksittiin toinen toistaan perättömämpiä puheita. Tunneilla en uskaltanut vastata opettajalle, nostin vain hartioitani. Jos vastasin oikein, olin liian fiksu, jos vastasin väärin, olin todella tyhmä.
Aloin uskoa kaikkeen tähän, että olen oikeasti hirveä ihminen. Ansaitsen minuun kohdistuvan käytöksen ja kiusaamiselle on pätevä syy.
Olin uupunut, kotiin päästessä en jaksanut kuin lukea tai hoitaa lemmikkejäni hetken aikaa. Jos oloni oli energinen rääkkäsin itseäni usean tunnin urheilusuorituksilla. Iltaisin nukkumaan käyminen oli pelottavaa, tiesin joutuvani heräämään ja lähtemään kouluun. Itkin ja sain voimakkaita kohtauksia, näin painajaisia, viiltelin itseäni, hain apua huumeista ja alkoholista, jätin syömättä.
Olinko oikeasti ruma, lihava, sairas tai hirveä?
En ole koskaan ollut ruma tai hirveä, olin kauniimpi kuin yksikään heistä, koska en sortunut kiusaamaan ketään. En ollut koskaan lihava, koska olin alipainoinen. Olin myös todella usein kipeänä, mutten koskaan ollut tahallani poissa koulusta.
Toipumiseen meni kauan aikaa, ammattikoulu aikoina saamien ystävien avulla se onnistui ja silmäni avautuivat.
Jätin viiltelyn, huumeet, alkoholin ja itseni rääkkäämisen. Minulla oli kova tahto tulla terveeksi, halusin olla onnellinen puhtaasti ja iloita elämästä esimerkiksi hyvää jäätelöä syöden, ilman että tarvitsee tuntea siitä katumusta.
Kiusaajani; en kanna teille kaunaa, enkä vihaa teitä. Olen teille kiitollinen, näytitte minulle esimerkkiä miten toisia ihmisiä EI KOSKAAN pidä kohdella. Näytitte suunnan miten voin itse toimia oikein muita ihmisiä kohtaan.
Siitä hiljaisesta, pelokkaasta ja ahdistuneesta tytöstä kasvoi vahva, rohkea ja pilke silmäkulmassa oleva aikuinen, joka omaa terveet elämäntavat. Vaikka muutaman kerran meinasitte saada minusta yliotteen ja astua niskan päälle, kiitos sen piilevän voiman joka sai minut uskomaan parempaan huomiseen, olisin muuten jo menehtynyt. Elämässäni tosin vaikuttaa vielä menneet luonnollisesti, muttei liikaa.
Kasvoin siskoksi joka auttaa, rakastaa ja huolehtii.
Ystäväksi joka välittää, tukee ja kannustaa.
Lapseksi joka aikuisenakin kunnioittaa ja arvostaa vanhempiaan.
Aikuiseksi joka kantaa vastuun teoistaan, osaa pyytää anteeksi ja ennen kaikkea oppi rakastamaan itseään."
Terveisin,
Selviytyjä"
Lue aikaisemmat Avoin kirje -sarjan kirjoitukset tästä.
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.
