Kuka täällä saa rakastaa?
Rea Haverinen on Voicen uutistoimittaja, joka kirjoittaa ihmissuhteista ja -suhteettomuudesta ja niiden lieveilmiöistä.
Eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi keskiviikkona kansalaisaloitteen sukupuolineutraalista avioliittolaista äänin 10-6. Samaan aikaan Suomessa vietettiin tänään huipentuvaa Helsinki Pride -viikkoa, jolloin me seksuaalivähemmistöjen edustajat juhlimme sitä, että meidän ei tarvitse enää pelätä, vaan saamme olla juuri sitä mitä olemme - avoimesti. Että olemme oikeutettuja samoihin asioihin kuin kaikki muutkin. Että - perustuslain nimissä - meitä ei saa syrjiä sukupuolisen suuntautumisen perusteella.
Vai saako?
Onko kuitenkin niin, että minä, biseksuaali nainen, en saa samoja asioita jos päädyn yhteen naisen kanssa? On. En saa automaattisesti hänen sukunimeään. En pääse naimisiin, vaan parisuhteeni rekisteröidään kuin ajoneuvo konsanaan. En saa samoja asioita, kuin Maija, joka rakastuu Mikkoon tai Tommi, joka rakastuu Anniin. Ja vain siksi, että rakkauden kohteeni on samaa sukupuolta kuin minä.
On aika astua esiin Jeesuksen takaa. On aika nostaa katse Raamatun sivuista ja oinosmaisista väittämistä, jonka mukaan homoliitot ovat portti eläinten kanssa naimisiin menemiseen. On aika ymmärtää, että elämme vuotta 2014 Suomessa, ja emme anna kaikille samoja oikeuksia.
Minä olen sekä biseksuaali että syvästi uskovainen. Mutta minun Jeesukseni, minun Jumalani, ei ikinä, kuunaan tuomitse ketään sen perusteella, keneen tämä rakastuu. Kuten mummoni sanoi, Taivaan Taatto ei tee valuvirheitä. Meistä jokainen on syntynyt juuri sellaiseksi kuin pitikin.
Meillä jokaisella pitäisi olla samat oikeudet ja mahdollisuudet onneen. Niitä ei tule viedä pois kenenkään nimissä - ei vanhentuneiden lakien, ei Jeesuksen, eikä kirkon.
Haluan uskoa, että tällä viikolla saatu tulos oli pelkkä ensimmäinen puoliaika, ja että syksyllä kansanedustajat uskaltavat tehdä sen, mikä on oikein. Suomelle ja suomalaisille vuonna 2014.
Lue kaikki aikaisemmat Suhteettomuusteoria-kolumnit tästä.
