Mä haluun naimisiin
Voicen uutistoimittaja Rea on city-sinkku ja oman aikansa Bridget Jones, jolle sattuu ja tapahtuu.
Olen lukenut ihmisten tuntevan amputoitujen raajojen kohdalla haamukipua. Se tarkoittaa käsittääkseni sitä, että tunnetaan esimerkiksi jalan olevan vieläkin paikallaan ja koetaan kipua vaikkapa nilkan kohdalla, vaikka todellisuudessa ihmisellä ei olisi enää jalkaa ollenkaan. Olen huomannut samanlaisen ilmiön vasemmassa nimettömässäni.
Minä en ole ikinä ollut kihloissa. Haluaisin kuitenkin olla. Haluaisin ihastella sievää sormusta vasemmassa nimettömässäni jokainen aamu. Haluaisin voida huolehtia siitä, ettei se irtoa sormestani uimareissulla. Haluaisin sen kertovan kaikille yhdellä vilkaisulla, että tässä menee nainen, joka on löytänyt onnen. Huomaan näprääväni sormeani, tunnustelevan sitä - ja kuvittelevani siihen sormuksen. Teen tätä koko ajan enemmän.
Toivon joskus saavani kokea unelmani kosinnan, jonka seurauksena saan sormuksen sormeeni. Olemme unelmieni miehen kanssa kahdestaan, ja hän polvistuu eteeni ja sanoo minun olevan se ainoa nainen, jonka kanssa hän voisi kuvitella viettävänsä loppuikänsä. Mies on kysynyt etukäteen luvan isältäni. Isäni on suostunut liikuttuneena luovuttamaan vanhemman tyttärensä eteenpäin.
Tiedän tarkkaan myös minkälaisen sormuksen haluan. Siinä täytyy olla pieni kivi, ja sen täytyy pyöriä sormessa, mutta vain vähän.
Myös naimisiinmenosta olen haaveillut jo pitkään, tarkemmin sanottuna neljävuotiaasta lähtien. Minulle on selvää, millaiset häät haluan. Tiedän, ketkä ystävistäni ovat kaasojani. Tiedän, millaisen puvun haluan. Tiedän, keiden toivon pitävän puheita häissäni.
Kaikki on jo valmista. Enää puuttuu vain sormus - ja mies.
Lue aikaisemmat Suhteettomuusteoria-kolumnit tästä!
