Rakkaus yhden klikkauksen päässä
Rea Haverinen on Voicen uutistoimittaja ja kolumnisti, joka kirjoittaa kolumneissaan ihmissuhteista ja -suhteettomuudesta ja niiden lieveilmiöistä.
Liityin tällä viikolla nettideittipalveluun, jota useat ystäväni ovat hehkuttaneet. Siellä ollessa kuulema tuntuu siltä, kuin olisi karkkikaupassa ja käytössä olisi rajaton määrä rahaa. Tällä kertaa tosin valikoidaan ihmisiä - ja pelissä on paljon muuta kuin rahaa.
Yhdellä sormen klikkauksella voi päättää, onko toinen sinun arvoisesi, vastaako hän sinun haaveitasi ja tulisiko teille kauniita jälkeläisiä. Toiminta on ah, niin helppoa, mutta myös raadollista.
Itse arvostan toki sitä, jos on katseenkestävää sorttia, mutta huomaan tuntevani eniten kiintymystä sellaisiin ihmisiin, jotka ovat saaneet lyhyisiin esittelyteksteihin mahdutettua jotain sellaista, joka kertoo heidän huumorintajustaan ja persoonastaan yllättävän paljon.
Esimerkiksi mies, joka kertoi olevansa oikeasti robotti, jota kukaan ei ymmärrä, pääsi jatkoon: niin outo, mutta ah, niin mielenkiintoinen. Sen sijaan itsensä mainostaminen hauskanpitäjäksi tai seikkailijaksi ei vie minun valinnoissani pidemmälle, sillä omassa päässäni yhdistän piirteet epäluotettavuuteen.
Myös kuvilla on tärkeä osa; kenties jopa tärkeämpi kuin ulkonäöllä. Jos mies poseeraa kuvassa onnellisena koiransa kainalossaan, tekee hän heti minuun vaikutuksen. Sen sijaan jos profiilikuvana on peilin kautta otettu selfie omista vatsalihaksista, en voisi kuvitellakaan kiinnostuvani henkilöstä.
Koska peli on armotonta, on varauduttava siihen, että omia kuviani tarkastellaan täysin samalla tavalla.
Yhdessä kuvassa minulla on hölmö ilme, ja toisessa vatsamakkarani näkyvät. Ehkä minulla on liian iso nenä tai liian pienet silmät. Niin, ja oikeastaan aika rumat sormetkin. Se, mitä olen ulkokuoreni alla, ei paljastu kenellekään deittipalvelun välityksellä.
Yleensä kauneimmat ihmiset ovat niitä, jotka eivät usko olevansa hyvännäköisiä tai kauniita. En tiedä onko sellaisen ihmisen kohtaaminen mahdollista nettideittipalvelun kautta. Todella toivon niin.
Aikaisemmat Suhteettomuusteoria-kolumnit voit lukea tästä.
