Voiko kesäihminen seurustella talvifanin kanssa?
Rea Haverinen on Voicen uutistoimittaja ja kolumnisti, joka kirjoittaa ihmissuhteista ja -suhteettomuudesta sekä niiden lieveilmiöistä.
Talvi tulla jolkottaa. Kylmyys, pimeys ja synkkyys. Marraskuun kaamos ja tihkuttavat räntäsateet. Aamulla on pimeää kun lähdet töihin ja illalla on pimeää, kun saavut kotiin. Ikkunanraoista vetää eikä kotonakaan pärjää ilman villasukkia.
Kuten nopeimmat jo päättelivät, en ole talvi-ihmisiä. Minua ei sykähdytä kylmyys, joka pureutuu luihin ja ytimiin. Eivät paksut toppavaatteet ja liukkaat kadut, joilla mummot liukastelevat ja lunta putoilee niskaan kerrostalojen katolta.
Olen monesti miettinyt, voisinko seurustella talvi-ihmisen kanssa. Asia ei tietenkään ole sellainen, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. Se ei vedä vertoja poliittiselle kannalle tai sille, mihin uskontoon mahdolliset yhteiset lapset haluaa kasvattaa.
Mutta onhan sillä väliä!
Se, että minä voisin surutta viettää kaikki talveni etelän lämmössä ja toinen taas syvällä lumihangessa minkä tahansa harrastuksen parissa, voisi oikeastikin olla ongelma.
Ensimmäinen pitkäaikainen poikaystäväni on kunnostautunut talvilajien ystävä ja myös menestynyt niissä kilpaillessaan hyvin. Hänen rakas harrastuksensa tarkoitti sitä, että talvisin hänestä näkyi kotona monesti vaan ulos vilahtava pipon tupsu, kun taas piti mennä poikien kanssa mäkeen. Minä jäin viltin alle lukemaan kirjaa, kuuntelemaan musiikkia ja syömään suklaata.
Se toimi silloin - mutta toimisiko se vieläkin?
En usko, että pariskunnalla tarvitsee olla paljon yhteisiä harrastuksia. Mutta jos toinen vihaa sitä kylmää puolikasta vuodesta ja toinen puolestaan ei siedä lämmintä, voi yhteisten touhujen keksiminen olla hankalaa.
Meillä ongelma ratkaistiin seuraavalla tavalla: opettelin lumilautailemaan. Lähdin mukaan vain, kun pakkasta ei ollut liikaa. Ja kun sää oli tarpeeksi huono, jäi poikaystäväni kotiin, jotta saimme vietettyä aikaa yhdessä.
Oikeastaan tilanne saattaisi tulevaisuudessa olla ideaali: jos toinen puolisko rakastaa talvea ja toinen kesää, olisi tulevilla lapsilla aina kaveri ulkoleikkeihin. Tärkeintä tässäkin asiassa on varmasti muistaa, että jokaisen täytyy tehdä kompromisseja parisuhteessa. Toista ei voi raahata väkisin laskettelumäkeen, mutta kenties pieni hiihtolenkki kauniissa luonnossa silloin tällöin ei ole liikaa vaadittu?
Mikä ikinä teidän suhteessanne isoin kompromissi onkaan, muistakaa, että sen tekemiseen tarvitaan aina kaksi. Ikinä ei ole oikein, jos vain toinen osapuoli joustaa. Oli kyse sitten uskonnosta, politiikasta - tai vaikkapa vuodenajoista.
Lue aikaisemmat Suhteettomuusteoria-kolumnit tästä.
