Kuva: Ari Lahti

Kirjoittaminen on ajattelemista. Piste.

18.03.2019 19:11 - Janica Saxelin

Näin sanoo Antti Holma Auta Antti -podcastissaan. Tämä toteamus toimi mulle viimeisenä katalysaattorina aloittaa kirjoitustyö ja tässä olen, samoin sinä, uunituoreen blogini äärellä.

Heti alkuun teen aikamatkan ja kelaan rattaita ajan hampaissa hieman taaksepäin, palaten vuoteen 2017. Se oli elämäni toistaiseksi henkisesti rankin vuosi, joka sisälsi paljon luopumista, muutosta ja sitä, mihin suhtaudun naistenlehdistä lukiessani aina varauksella: sitä kuuluisaa, kummallista ja jotenkin määrittämätöntä ihmisenä kasvamista. Voin rehellisesti sanoa, että sen vuoden aikana itkin enemmän kuin siihenastisessa elämässäni koskaan aikaisemmin, mutta se itku on ollut mulle parantavaa ja monin tavoin hyvää. En ole tyypillisesti mikään suuren luokan itkijänainen, mutta vuosi 2017 oli minulle oikein tuottelias tällä elämän osa-alueella.

Vuoden kääntyessä kohti loppuaan lupasin itselleni, että ainoa realistinen tavoite elämässä saa olla se, että joskus voisi olla kivaa. Tätä suunnitelmaa toteuttaessani olen päätynyt mm. tanssimaan pöydillä, juomaan rynnäkkökännit keskellä päivää Hietalahden torilla, täyttämään elämäni urheilulla, puhumaan tuntikausia puhelimessa ja soittamaan selvännäkijälle. Okei, myönnetään että nämä kaikki olisin voinut toteuttaa myös ilman isompaa henkistä päämäärää, mutta tarkoitus pyhittää keinot. Eikö näin vanha kansa tapaa sanoa?

(kuva: Ari Lahti )

Koko elämäni ei kuitenkaan ole pelkkää impulsiivista sekoilua. Todellisuudessa päässäni raksuttaa koko ajan koneisto, joka pohtii mitkä asiat voivat viedä minua yksilönä ja ympärilläni olevia yhteisöjä eteenpäin. Mitä seuraavaksi tehdään, miten sinne päästään, mitä tarvitaan, mitä pitää kehittää, missä pitää kehittyä? Tämä toimikoon myös kuvauksenani sille kivikkoiselle tielle, minkä vuoksi olen päätynyt kannettavan atk-päätelaitteen ääreen työstämään tätä blogia. Lisäksi en epäile Antti Holman sanaa pätkääkään: kirjoittaminen on ajattelua. Piste.

Olen kirjoittanut ison osan elämästäni: joskus pöytälaatikkoon, joskus lehtiin, mutta vähemmän internettiin hetkellistä sosiaalisen median sekoilua lukuun ottamatta ja tämän asian halusin muuttaa.

Blogissani tulen käsittelemään mulle läheisiä asioita: urheilua, työtäni mediatalossa ja minulle maailman rakkainta ja parasta paikkaa: kotikaupunkiani Helsinkiä, josta juontaa myös blogin nimi Stadin Gimma.

Kasvoin urheilijaksi vasta aikuisemmalla iällä: löysin kolmenkympin kynnyksellä roller derbyn, joka on vienyt minua ympäri maailmaa pelaamisen ja valmentamisen tiimoilta. Lisäksi olen ollut aktiivinen lajin kansainvälisessä kattojärjestössä ja johtanut ja ollut mukana kehittämässä seuratoimintaa Suomessa.

Joukkueurheilun jäätyä taka-alalle löysin itseni yhtäkkiä nyrkkeilysalilta ja nyrkkeilyharjoittelusta onkin kasvanut yksi isoimmista tämän hetken intohimoistani. Nälkä on kasvanut harjoitellessa ja haluankin nähdä, pystynkö saamaan itseni siihen kuntoon että voin jonain päivänä nousta kehään.

(kuva: Ari Lahti )

Päivisin olen radiotoimittaja. Ja öisin supersankari! Olen Radio Cityn aamujuontaja ja uskokaa tai älkää: kun kello aamuisin soi 4.30, lähden jokaiseen päivään ilolla koska oikeasti rakastan sitä mitä teen. Tänä vuonna julkaistiin myös mun ensimmäinen podcastsarja Selli, jonka löydät Radioplay:sta.

Ja Helsinki. Kaupunki, jossa olen kotona. Olen asunut tässä kaupungissa koko ikäni lukuun ottamatta pientä stinttiä Tukholmassa, jolloin opin itsestäni sen että minun kotini on täällä. Mulle Helsinki, sen metsät, rannat ja syke on elämäni yksi suurimmista rakkauksista.

Nämä aiheet tulevat olemaan vahvasti myös esillä teksteissä, sillä koen aitoa intohimoa ja innostun näistä enemmän kuin monesta muusta asiasta vaikka okei, joudun myöntämään että innostun tosi helposti. Käsittelen aiheita ennen kaikkea omien kokemusteni ja linssieni läpi, jotka joskus ovat hattaranvaaleanpunaiset ja joskus harmaat kuin marraskuinen maanantaiaamu.

Huh. Tässä tää nyt on. Eka teksti. Mikä fiilis jäi?

ps. Tämän postauksen kuvat on ottanut Visual XO - Ari Lahti

Kommentoi