Nightwishin uutuusalbumi esiteltiin - tutustu biiseihin tästä!
Nightwishin marraskuussa ilmestyvä uutuusalbumi Imaginaerum esiteltiin tänään medialle. Ennakkokuuntelutilaisuudessa oli paikalla myös Voicen uutispäällikkö Mikko Räsänen. Yhden kuuntelukerran perusteella faneille voi lähettää iloisia terveisiä: Nightwish-maassa on kaikki hyvin.
Nightwish järjesti tänään marraskuussa ilmestyvän Imaginaerum-albuminsa ennakkokuuntelutilaisuuden Finnvoxin studiolla Helsingissä. Uutuuslevyyn kohdistuvista odotuksista kertoo se, että minun lisäkseni paikalla oli yhteensä parikymmentä toimittajaa suomalaisista ja ulkomaisia medioista.
Suuren maailman meno näkyi siinä, että toimittajien kännykät kerättiin talteen ja sinetöitiin kirjekuoriin. Myös kamerat ja muut tallennusvälineet kerättiin pois ennen kuin medialauma päästettiin sisälle studioon.
Studiossa oli esillä Imaginaerum-albumin kansitaidetta tauluina ja valtavina lakanoina. Julisteita tärkeämpää oli kuitenkin itse musiikki.
Marco Hietala toivotti toimittajat tervetulleiksi ja vetäytyi sitten muiden bändin miesjäsenten kanssa takariviin, josta he pystyivät hyvin seuraamaan median reaktioita.
Ainakin omat odotukseni olivat korkealla. Nightwishin pitkällä uralla alkoi tavallaan uusi aika, kun Tarja Turunen sai potkut ja hänen tilalleen palkattiin Anette Olzon. Tuon uuden tulemisen ensimmäinen albumi oli 2007 ilmestynyt Dark Passion Play.
Dark Passion Play oli huikea albumi, joka kestää kuuntelua edelleen. Annoin sille silloin arvostelussa täydet viisi tähteä. Odotin tältä kuuntelulta vastaavaa kokemusta kuin mitä aikanaan oli DPP:n kuuleminen ensimmäistä kertaa.
Seuraavassa on luonnehdintani albumin kappaleista biisi biisiltä. Korostetaan sitä, että koska kuuntelimme albumin vain yhden kerran, ovat nämä ainoastaan kappaleista nousseita ensimmäisiä reaktioita. Mielipiteet saattavat muuttua, kun albumia saa kuunneltua enemmän.
1. Taikatalvi
Rohkeaa aloittaa kansainvälisille markkinoille suunnattu albumi suomeksi lauletulla kappaleella. Marko Hietala laulaa kappaleen ja äänimaisema on niin elokuvamainen ja tyylitelty kuin se vaan voi olla. Loppua kohti bassotkin kumisevat siihen malliin, että ne muistuttavat voimasta, joka muhii Nightwishin hitaidenkin kappaleiden pinnan alla.
2. Storytime
Jo kappaleen aloittavat rummut kertovat, että nyt mennään. Biisi liikkuu tutulla Nightwish-maaperällä. Eteenpäin vievä poljento tuo esiin muistijäljen jostain vanhemmasta Nightwish-kappaleesta, ehkä Bye Bye Beautifulista.
Storytime tulee olemaan Imaginaerumin ensimmäinen single. Viimeistään kertosäe vahvistaa, että valinta on ollut hyvä. Kertosäe on nimittäin jo ensikuulemalta todella tarttuva. Kun vielä kappale kasvaa kuoron ja orkesteroinnin ansiosta loppua kohden, tulee biisin päättymisen jälkeen tunne, että tämän voisi kuunnella uudelleen vaikka heti.
3. Ghost River
Biisin alun kitara vie hetkeksi ajatukset jonnekin 80-luvun Van Haleniin. Saa nähdä, tuleeko tuo tunne enää toisella kuuntelukerralla. Anette laulaa a-osan, Marco pääsee vetämään kiukkuisen kertosäkeen.
Storytimen jälkeen tämä kappale kuulostaa vaisulta ja mieleen tulee kohtaus, onko biisi tehty täsmätyönä johonkin tulevan Imaginaerum-elokuvan kohtaukseen. Nightwish-tyyliin tämäkin kappale todistaa, että biisi ei ole ohi ennen kuin se oikeasti on ohi, sillä kappaleen lopussa kuulija yllätetään muun muassa lapsikuorolla.
Silti tuomioksi jää tässä vaiheessa olla täytebiisi.
4. Slow, Love, Slow
Levyn ensimmäinen jättiyllätys. Unenomaisella introlla alkava slovari ei edes käyntiin päästyään kuulosta lainkaan Nightwishilta. Kappale olisi kuin tehty hämyiselle jazz-klubille tai David Lynchin elokuvaan. Vaikutusta eivät ainakaan vähennä rumpukapuloiden paikalla käytettävät vispilät.
Tämä on ennen kaikkea Aneten kappale. Anette nimittäin pääsee näyttämään äänestään sävyjä, joita edellisellä levyllä ei kuultu. Slow, Love, Slow antaa myös lisää keskusteltavaa faneille, jotka jaksavat yhä väitellä Tarja Turusen ja Aneten keskinäisestä paremmuudesta. Vaikka Tarjalla on omat kiistattomat vahvuutensa, niin tätä kappaletta Tarja ei olisi voinut vetää näin hyvin.
Mutta vaikka kappale on kuin räätälöity Aneten äänelle ja hän vetää sen hyvin, saattaa tämä kappale vaatia joiltakin faneilta hieman totuttelua.
5. I Want My Tears Back
Levyn paras kappale! Marco avaa kappaleen huutamalla I Want My Tears Back. Nuo sanat tulevat vielä tutuiksi kuulijoille, sillä olen varma, että tästä kappaleesta tehdään albumin toinen tai kolmas single. Nopea biisi, jonka kertosäe toimii. Loistavasti mukaan sovitettu säkkipilli tuo juuri sopivasti kelttivivahteita antamaan ylimääräistä makua. Varma hitti.
6. Scaretale
Tuomas Holopainen kertoi Voicen haastattelussa viime keväänä, että mikään ei ole niin pelottavaa kuin lapsi. Kommentti liittyi Imaginaerumin tekoon ja siihen, miten mukana on lapsikuoro. Tuo haastattelu palasi mieleeni tämän kappaleen alussa, sillä kappale alkaa lapsen lausumalla aavemaisella lorulla. Tätä kohtaakohan Tuomas tarkoitti?
Juuri kun alan luulla kappaleen olevan instrumentaalibiisi, pääseekin Anette ääneen. Nightwishin musiikin erityispiirre on se, että kun musiikkia kuuntelee silmät kiinni, muodostaa musiikki ainakin minun verkkokalvoilleni kuvia. Tässä kappaleessa satumaisen instrumentaaliosion jälkeen kuultava Aneten laulu on paikoin niin sähisevää, että hän tuo mieleen noita-akan.
Kun Marco Hietala saa vuoron, muuttuu musiikki sirkusmaiseksi ja Marcon voi nähdä sen tirehtöörinä.
Kappaleessa on eri osiota osion perään niin paljon, että kokonaisuus jää yhdellä kuuntelulla hyvin sekavaksi. Jos Scaretale on tehty ensisijaisesti elokuvaa ajatellen, selittäisi se oudon rakenteen.
7. Arabesque
Instrumentaalikappale, jossa Tuomas Holopainen pääsee näyttämään parasta osaamistaan. Tuomas on kertonut ihailevansa suuria elokuvasäveltäjiä kuten James Horneria. Arabesquessa onkin elokuvamaisuutta ja tapa jolla suuren orkesterin esittämä teos on tehty ei kalpene lainkaan Tuomaksen esikuvien rinnalla.
8. Turn Loose The Mermaids
Folkahtava alku tuo mieleen Blackmore's Nightin, ja mielikuva vain vahvistuu, kun Anette pääsee ääneen. Kun monissa Nightwishin kappaleissa kuulijaa joutuu loppuun asti odottamaan ja jännittämään mitä yllättäviä elementtejä ja osioita kappaleesta vielä tulee, pysyy tämä kappale alusta loppuun kompaktina. Hyvä niin, sillä se ei tarvitse mitään ylimääräistä toimiakseen.
9. Rest Calm
Marcon laulamana raskaana kappaleena alkava kappale yllättää kuulijansa kertosäkeen kohdalla, sillä Aneten slovari-kertosäe on kuin kokonaan toisesta kappaleesta. Tuota ihmetellessä biisi ehti lähes mennä ohi, joten tarkempi arviointi jää odottamaan tulevaisuuteen. Biisin lopussa Aneten ja lapsikuoron yhteislaulu toi mieleen Yön Parrasvalot-biisin lopun lapsikuoron. Toivottavasti pääsen tuosta mielikuvasta eroon siihen mennessä, kun Imaginaerum ilmestyy.
10. The Crow, The Owl and The Dove
Anette ja Marco duetoivat tavalla, joka tuo jälleen mieleen Blackmore's Nightin. Tarinamuodossa kerrotut sanat voisivat olla kuin jostain kansanlaulusta. Anette on jälleen elementissään.
11. Last Ride of the Day
Ja taas mennään. On kuoroa, on orkesteria, on mahtipontisuutta ja valtava äänivalli. Lopputulos on perinteistä Nightwishia. Kappaleen melodiassa on jotain folkahtavaa, vaikka sen takana onkin valtava instrumenttien pauhu. Toimiva kappale, mutta ei yllä samalle tasolle kuin I Want My Tears Back tai Storytime.
12. Song of Myself
Tuomas on kertonut, että hänen on helpompaa säveltää 12-minuuttinen eri osioista koostuva teos kuin 4-minuuttinen tarttuva biisi. Tämä on nyt lähempänä ensimmäistä, sillä kappaleessa on neljä osiota. Viimeistään lopun pitkät puheosuudet alleviivaavat sitä, että Song of Myself ei ole vain kappale vaan teos.
Albumin kansiteksteistä voi pian tutkia, liittyvätkö kappaleen puhutus osiot elokuvaan vai ovatko ne Holopaisen sielunmaisemaa.
"How can you just be yourself if you don't know who you are?", kysytään kappaleessa ja se herättää ajatuksen, onko Tuomas tehnyt itsetutkiskelua biisejä kirjoittaessan.
13. Imaginaerum
Suurissa klassisen musiikin teoksessa on tavallista, että kuulijalle esitellään joku teema, jota sitten teoksen aikana kehitellään ja jalostetaan vähitellen. En tiedä, onko tämän kappaleen innostus peräisin klassisen musiikin puolelta, mutta nimikkokappaleeseen on koottu levyn aiempien kappaleiden keskeisiä teemoja. Ne on saatu niputettu niin hyvin yhteen, että kappale toimi hyvin instrumentaalina.
Yhteenveto:
Dark Passion Play oli mielestäni lähes täydellinen albumi. Imaginaerum jätti kuitenkin vähän hämmentävän ensivaikutelman. I Want My Tears Back ja Storytime ovat varmasti huikeita hittejä. Hitaat kappaleet toimivat myös, vaikka Slow, Love, Slow saattaakin saada osan faneista köhimään aluksi.
Edellisellä albumilla se levyn suuri teos oli huikea The Poet And The Pendulum ja sitä edellisellä Ghost Love Score. Odotin tältä albumilta jatkoa noille suurille kappaleille, mutta ensikuulemalta levyn suuri teos Song of Myself ei noussut samalle tasolle. Myönnän että yksi syy lienee se, että kappaleen pitkä puhuttu osuus ei auennut kokonaan, kun käsissä ei ollut kansilehteä, josta lukea sanat. Kun sekaan heittää vielä pari instrumentaalia, sekavan Scaretalen ja jazzahtavan slovarin, on levyllä niin paljon tavaraa, että sitä tuttua Nightwishia joutuu hetkittäin etsimään.
Nightwishin viime levyjen tavaramerkki on ollut täydellisesti viimeistelty tuotanto. Imaginaerum ei tee poikkeusta, vaan sen tuotanto suorastaan häikäisee. Joka kappale ja joka ääni on tarkkaan mietitty. Kuulija ei kuule yhtään sellaista ääntä, mitä Holopainen ja kumppanit eivät ole halunneet biiseistä kuultavan. Se on kova suoritus, kun voi arvata, miten massiivinen määrä instrumentteja ja laulajia levyllä on ollut mukana.
Holopainen on nero, sitä ei tämänkään levyn kohdalla voi kiistää. Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että aivan Dark Passion Playn tasolle Imaginaerum ei yllä. Koska albumi kuitenkin liittyy vahvasti tulossa olevaan elokuvaan, ei lopullista tuomiota voi antaa ennen kuin elokuva on nähty ja levyä kuunneltu enemmän. Levyssä ainakin on sisältöä ja elementtejä niin paljon, että löydettävää riittää varmasti moneenkin kuuntelukertaan.
Se kuitenkin on varmaa, että Imaginaerum jatkaa Nightwishin menestysalbumeiden sarjaa. Nightwish-maassa on kaikki hyvin.
