Dear Eki, en kestä enää kauhuelokuvia, mikä on vikana?
Muistan, miten lapsena kauhistutin syntymäpäivilleni tulleet kaverini vaatimalla, että katsotaan vanhaa Dracula-elokuvaa. Nyt kaikki on niin erilaista.
Lapsena ja nuorempana - selittääköhän se nykyistä sosiaalista käytöstäni - olin ihan koukussa kauhuelokuviin. Muistan, miten jännitin muun muassa mummulan sohvalla, kun isoveljen ja serkkujeni kanssa katsottiin mustavalkoista Draculaa. Ja Hellraiser nyt oli mahtavista mahtavin - jossain vaiheessa. Yläaste- ja lukioikäisenäkin kävin tasaisin väliajoin katsomassa jonkin kauhistuttavan psykologisen elokuvan tai sitten ihan vaan puhtaasti säikyttelyleffan. Sitten jotain muuttui.
Mitä tapahtui? Nykyään katson tarkasti, millaisia psykologisia trillereitä käyn katsomassa, enkä oikein kiinnostu teatteriin saakka mistään säikyttelyelokuvasta. Yksi esimerkki kauhuelokuvan tuomasta järkytyksestä on reilun 10 vuoden takaa. Joku teki uuden versio Teksasin moottorisahamurhat -elokuvasta. Vaikka tiesin sisimmässä, että elokuva perustuu vain todella löyhästi johonkin vanhaan tapaukseen, elokuvan jälkeen muistin vain ennen elokuvaa näkemäni sanat: Perustuu tositapahtumiin. Se riitti friikahdukseen ja olin ihan varma, että se kyseinen moottorisahamurhaaja on jollain tavalla päässyt asuntooni.
Unet hyvästelin muutamaksi yöksi, kunnes muistikuvat elokuvasta hälvenivät. Joissain tapauksissa pelkästään elokuvan traileri saa minut yökkimään ja hirvittelemään tarpeeksi, etten edes ajattele katsoa kyseistä elokuvaa. Näin tapahtui, kun nyt ihan vahingossa katsoin hollantilaisohjaaja Tom Sixin tekemän Human Centipede II -elokuvan trailerin. Jos olet vähänkin heikkohermoinen, vältä sitä traileriakin ihan viimeiseen asti. Ihan oikeasti, kuvottaa nimittäin edes ajatella sitä.
Olen siis tullut herkemmäksi. En välttämättä tarvitse elämääni kauhua viihteen muodossa, sitä on jo muutenkin, no ei nyt sentään. Minulla ei ole vain tarvetta täyttää tunne-elämääni kauhun ja pelon tunteilla. Olen täydellisen onnellinen ja tyytyväinen elämääni ilman näitäkin. En vain ymmärrä sitä, miksi olen tullut herkemmäksi. Jos muutos halutaan esittää jonkinlaisella janalla, olen siis siirtynyt täysin ääripääkauhusta Tappajahaihin.
Tahtoisin kyllä nauttia kauhuelokuvista. En kuitenkaan ole tuntenut itseäni mitenkään kokemusrikkaammaksi nähtyäni esimerkiksi Kaunan, Psykon, Manaajan ja Saw-elokuvat. Toisaalta täytyy myöntää, että joistain vanhoista elokuvista, kuten Painajainen Elm Streetillä, kauhu on lähtenyt jo kauan aikaa sitten ja tilalle on tullut nauru. Onko tämä oikeasti pelottanut joskus jotakuta?
Tuleeko ihminen siis herkemmäksi iän myötä, vai olenko minä poikkeus? Auta pliis nopeesti!
Nimim. Huolestunut -79