Tämä on kaikkien aikojen paras Bond-tunnari - oletko samaa mieltä?
Uuden Bond-elokuva sai ensi-iltansa eilen. Musiikista kiinnostunut uutistoimittaja Eeva Rajala listasi Bond-tunnarit paremmuusjärjestykseen. Oletko samaa vai eri mieltä?
Bond-elokuvia on tehty yhteensä 23. Alla olevassa paremmuuslistassa kappaleita on kuitenkin 22, sillä ensimmäisessä elokuvassa Salainen agentti 007 ja tohtori No tunnuskappaleena oli Monty Normanin instrumentaalisävellys James Bond Theme.
Kappaleet on laitettu paremmuusjärjestykseen niiden aiheuttaminen tunne-elämysten, laulunesityksen sekä Bond-sopivuuden perusteella. Kappaleet on listattu tässä myös vastakkaisessa järjestyksessä mielenkiinnon säilyttämiseksi.
22) Die Another Day - Madonna (Kuolema saa odottaa, 2002)
Tästä kappaleesta ei missään vaiheessa tule James Bond mieleen, paitsi introsta - puoliksi - mikä on aivan liian vähän. Tässä kohtaa tehtiin täydellinen virheratkaisu, kun laitettiin Madonna tekemään Bond-tunnaria. Tällainen discojumputus on todella kaukana Bondin hahmosta ja siitä tunnelmasta, minkä Bond-elokuvien ja -tunnareiden pitäisi välittää yleisölle. Ei välttämättä maailman huonoin kappale, mutta maailman huonoin Bond-tunnari.
21) All Time High - Rita Coolidge (Octopussy - mustekala, 1983)
Kun 70-luku vaihtui 80-luvuksi, mentiin Bond-tunnareiden kohdalla hetkeksi mönkään. Lähinnä jonkun karaokevedolta kuulostava All Time High saa ihokarvat nousemaan pystyyn hirvityksestä.
20) For Your Eyes Only - Sheena Easton (Erittäin salainen, 1981)
80-luvulle siirtymisen kuulee liiankin selvästi tästä Bond-tunnarista. Popahtava biisi on tiukkaa kasarilaatua. Valitettavasti Sheena Eastonin ääni ei riitä kappaleessa ja tämän vuoksi kuuntelijankin kokemus kärsii. Silti raikas muutos Bond-tunnareiden historiassa.
19) Thunderball - Tom Jones (Pallosalama, 1965)
Kappale ei vakuuta monenkaan kuuntelukerran jälkeen. Jones ei esitä kappaletta uskottavasti, laulussa on liikaa yritystä ja tunnetta. Jones olisi itse varmasti halunnut olla James Bond ja elää omaa unelmaansa tämän kappaleen kautta.
18) We Have all the Time in the World - Louis Armstrong (Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, 1969)
Tämän kappaleen aikana voi vaikka nukahtaa. Vaikka Louis Armstrong on kuinka arvostettu ja taiturimainen, hän ei ole syntynyt Bond-tunnarin esittäjäksi.
17) From Russia With Love - Matt Monro (Salainen agentti 007 Istanbulissa, 1963)
Kappaleessa on tietynlaista Bondiin sopivaa melankoliaa, mutta lähinnä tulee mieleen savuinen pikkukapakka kuin superagentti James Bond. Kohtalokkuudesta pitää kuitenkin antaa pisteitä.
16) Another Way To Die - Jack White & Alicia Keys (Quantum of Solace, 2008)
Jack Whitella oli varmasti hyvä tarkoitus tehdä kaikkien aikojen Bond-tunnari, mutta yritys kaatuu kenties liikaan taituruuteen. Hän halusi kappaleesta niin hienon kuin mahdollista, mutta ei huomannut, että itse kappale kärsii turhasta hienostelusta. En tiedä, olenko koskaan pitänyt oikeana ratkaisuna Alicia Keysin mukaan ottamista. Mitä esimerkiksi Courtney Love, Tori Amos tai vaikkapa Lauryn Hill olisivat saaneet aikaiseksi kappaleen laulajina?
15) Nobody Does It Better - Carly Simon (007 rakastettuni, 1977)
Kappale on ihanan herkkä, mutta on sitä aikakautta, jolloin pelkkä hyvän kuuloinen rakkauslaulu käynnisti Bond-elokuvan. Kappale saa mielestäni James Bondin kuulostamaan todella tylsältä henkilöltä. Kaveri on kuitenkin äänestetty Hollywoodin vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi tänä vuonna. Simonin kylmäkisoinen lauluäänikään ei herätä tunteita.
14) The Man with the Golden Gun - Lulu (007 ja kultainen ase, 1974)
Kappaleesta ja samalla Bondista on yritetty tehdä jopa raflaavampi kuin itse asiassa on mahdollista. Yliyrittäminen kostautuu. Mielestäni Lulun ääni ei myöskään sovi sellaiseen tyyliin, mitä Bond-kappaleet parhaimmillaan edustavat. Kappale ei kuitenkaan ole muuten huono.
13) Moonraker - Shirley Bassey - (Kuuraketti, 1979)
Bond-tunnareiden keskikastia. Basseyn vähemmän tunnettu Bond-veto. Bassey olisi saanut monet Bond-tunnarit kuulostamaan paremmilta omina versioinaan. Kappaleessa ei ole kuitenkaan tarpeeksi särmää, että se tässä listauksessa pärjäisi.
12) Live and Let Die - Paul McCartney (Elä ja anna toisten kuolla, 1973)
Hyvä yritys, mutta jonkinlaista munaa puuttuu. Guns N' Roses korjasi asian myöhemmin. Kappaleessa on kova meno, mutta liikaa liikkuvia osia kaikkien aikojen Bond-tunnariksi.
11) The Living Daylights - A-ha (007 vaaran vyöhykkeellä, 1987
Kappale on samassa Bond-biisien kategoriassa kuin Duran Duranin A View To Kill. Kappaletta kuunnellessa saa mieleen täsmälleen, miltä elokuva näytti ja toisaalta miltä Timothy Dalton näytti. Jotain pientä energiapiikkiä tämä kappale kuitenkin kaipaa.
10) The World Is Not Enough - Garbage (Kun maailma ei riitä, 1999)
Shirley Mansonilla on sopivaa tummuutta äänessään, mutta äänellä tosin olisi voinut leikitellä enemmän. Kyseessä on kuitenkin Bond-elokuvan tunnuskappale. Vaikka miten vahvalta kappale kuulostaa, sijoitus ei ole tämän parempi, koska Mansonin äänestä puuttuu sielua.
9) Tomorrow Never Dies - Sheryl Crow (Huominen ei koskaan kuole, 1997)
Kappale on kenties hieman aliarvostettu Bond-tunnareiden joukossa. Crow tuo tietynlaista bondmaista melankoliaa mukaan. Kappale on myös uskollinen sekä Bondille että aikakaudelleen.
8) Diamonds are Forever - Shirley Bassey (Timantit ovat ikuisia, 1971)
Tuntuu, että kappale on väkisin väsätty. Tavallinen rakkauslaulu, ei tunnu Bond-kappaleelta lainkaan. Ei jatkoon. Bassey on kuitenkin huikea tulkitsija, joten pisteitä tulee roimasti itse tavasta esittää.
7) You Only Live Twice - Nancy Sinatra (Elät vain kahdesti, 1967)
Sinatra toi selvästi uutta särmää Bond-kappaleisiin, johon seuraavaksi yritti vastata Bassey jo toisen kerran. Kappaleessa on hyvin tunnistettava intro, joka saa aikaan vilunväreet. Mutta kappale on liian pliisu ja rauhallinen kaikkien aikojen Bond-tunnariksi. Tunnetta kuitenkin löytyy.
6) Skyfall - Adele (007 Skyfall, 2012)
Lämpesin kyseiselle kappaleelle vasta kuudennella kuuntelukerralla. Tämän jälkeen huomasin, miten se kuljettaa kuuntelijan Bond-tunnareiden juurille ilman, että irtautuu täysin nykyajasta. Näin kaksi maailmaa nivoutuu yhteen saumattomasti. Kappale sopii myös täydellisesti Skyfall-elokuvan kokonaistunnelmaan. Adelen ääni sopii myös täydellisesti kappaleeseen.
5) A View To Kill - Duran Duran (007 ja kuoleman katse, 1985)
Adelen ja Duran Duranin kanssa päästään takaisin Bond-tunnareiden ansaitsemaan energialuokkaan. Duran Duranin kappale on selvä Bond-tunnari, mutta sitä ei alleviivata missään vaiheessa liikaa. On myös kiva kuulla erilaista tunnelmaa kappaleessa, mikä silti tuntuu sopivan Bondin vaaralliseen maailmaan.
4) License to Kill - Gladys Knight - (007 ja lupa tappaa, 1989)
80-luvun "riehakoinnin" jälkeen Bond-tunnarit palasivat niin sanotusti juurilleen, luojan kiitos. Vaikka itse elokuvasta en välitä, Gladys Knight siivittää Bond-tunnarit jälleen uuteen nousuun. Kappale on vielä uskollinen 80-luvulle, muttei ole takertunut sen kliseisiin.
3) Golden Eye - Tina Turner (007 ja kultainen silmä, 1995)
Turner osaa vetää vahvasti ja bondmaisesti kappaleen. Turnerilta löytyy enemmän munaa kuin monelta miesartistilta. Kappale on myös hyvin ajaton. Se olisi voinut olla tunnuskappaleena vaikka ihka ensimmäisessä Bond-elokuvassa. Kappaleessa on edellä mainittujen asioiden lisäksi juuri sen verran mystisyyttä, että James Bond -hahmosta tulee entistä haluttavampi.
2) You Know My Name - Chris Cornell (Casino Royale, 2006)
On turha tässä mainita, miten paljon Chris Cornellin äänessä on voimaa ja uskottavuutta. Vaikka aiemmin kerroin, että Shirley Bassey olisi voinut laulaa kaikki Bond-tunnarit, tässä en usko hänenkään selviytyvän näin täydellisesti. Cornell käynnisti myös loistavasti uudenlaisen Bond-tunnareiden ajan. Kyseessä ei enää ole pelkästään se Martineja rakastava ja naisia naurattava hurmuri, vaan Daniel Craigin mukana Bondin hahmokin sai uusia säröjä. Kappale sopii näihin säröihin saumattomasti.
1) Goldfinger - Shirley Bassey (007 ja kultasormi, 1964)
Tästä kappaleesta löytyy sitä munaa, energiaa, vaaraa ja vahvuutta, mitä olen peräänkuuluttanut. Vahvaa Bond-tyyliä! Bassey osaa esittää kappaleen täydellä sydämellään ja niin, että tarkoittaa joka sanaa. Hyvä, vahva tulkinta, jota kukaan ei ole vuosikymmeniin pystynyt päihittämään. Pystyykö koskaan?
