Vain elämää paljasti Paula Vesalan nerouden kaikille
Jos joku tässä maassa ei ollut aiemmin tajunnut, miten loistava sanoittaja on Paula Vesala, viimeistään tämän illan Vain elämää -jakson jälkeen sen pitäisi olla jokaiselle selvää.
Kun PMMP:n esikoissingle Rusketusraidat aikanaan nousi listalle, ennustin yhtyeestä yhden hitin ihmettä, joka häviää yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Kun kaksi vuotta myöhemmin sain käsiini PMMP:n kakkosalbumin ennen sen ilmestymistä, kirjoitin levyarvosteluun suurin piirtein näin: "Vuosi on vasta alussa, mutta tämä tulee olemaan vuoden paras kotimainen pitkäsoitto". Levy-yhtiö poimi tuon sitaattini albumin tv-mainokseen, joten aiemmasta PMMP-skeptikosta oli hetkessä tehty PMMP-mannekiini. Se ei haitannut, sillä tuosta takinkäännöstä alkoi minun PMMP-rakkauteni, joka on kestänyt.
PMMP:ssä on monta puolta, mihin rakastua. On Jori Sjöroosin oivaltavat ja persoonalliset sävellykset ja on Paulan ja Miran asenne ja toisiaan täydentävät äänet. Mutta ennen kaikkea on Paula Vesalan sanoitukset, joihin uppoutumista pitää varoa, koska jos antaa niiden viedän mennessään, saattaa päätyä todella syviin vesiin.
Esimerkiksi Joku raja on paras ja riipaisevin kuvaus perheväkivallan uhrina olevasta naisesta, mitä muistan koskaan kuulleeni. Vuonna 2006 ilmestynyt kappale palkitsee minut yhä ajoittain nostamalla ihoni kananlihalle.
Moni on voinut kuunnella PMMP:tä miettimättä kappaleiden sanoituksia. Tänään se ei kuitenkaan enää onnistunut. Kun Vain elämää -ohjelmassa tähdet lauloivat PMMP:n kappaleita, nousivat sanoitukset niin suureen rooliin, ettei kukaan voinut niitä ohittaa. Paula Vesala avasi aiheita tekstiensä takana ja kappaleita esittäneet artistit ottivat tekstit omikseen. Niin artistikollegat kuin tv-katsojat saivat viimeistään nyt huomata, millainen nero Vesala on sanoittajana.
Samuli Edelmannista on kasvamassa uusi Vesa-Matti Loiri. Hän on samanlainen tekstintulkitsija. Se kävi taas ilmi, kun hän esitti oman versionsa PMMP:n Päiväkodista. Samuli ei vain eläytynyt kappaleen synkkään erotunnelmaan, vaan hän imi sen ja muutaman muun Vesalan kappaleen tekstin niin vahvasti itseensä, että ohjelmassa nähtiin hänen vajoavan tuntikausiksi synkkiin mietteisiin ja vetäytyvän omiin oloihinsa. Noin vahvasti tunteminen lienee suurten taiteilijoiden kirous.
Toni Wirtasen vetoa odotin erityisen paljon. PMMP:n rankemmissa kappaleissa on sellaista piilevää punk-särmää, että ne on kuin tehty Wirtasen esittettäväksi. Viime viikolla Toni valitsi Vesa-Matti Loirin tuotannosta kappaleekseen tuntemattoman Brontosauruksen Yön. Ajattelin, että jos hän jatkaa samalla linjalla, haluaisin kuulla, millaiseksi PMMP:n maaninen Matoja muuttuu Apulanta-miehen käsittelyssä. Toive ei toteutunut, mutta Wirtasen versio Kovemmat kädet -kappaleesta oli niin hemmetin hyvä, etten jäänyt kaipaamaan mitään muuta. Kahden jakson perusteella Wirtanen on noussut tämän kauden ehkä mielenkiintoisimmaksi tulkitsijaksi.
Jenni Vartiainen ja Lautturi. Huh huh. Paula itse sanoi, että Jennin versio oli vielä parempi kuin alkuperäinen. Vertailu on vaikeaa, mutta Jenni otti täydellisesti nimiinsä kappaleen, josta tuli entistä riipaisevampi, kun Paula paljasti, että teksti kertoo hänen edesmenneestä isästään.
Vesa-Matti Loirin esitystä aloin jännittää siinä vaiheessa, kun kuulin Veskun valinneet kappaleekseen Rusketusraidat. Pelko oli aiheeton. Vesku teki hauskasta kappaleesta entistä hauskemman käyttämällä legendaarisia naurattajan taitojaan. Siinä vaiheessa, kun Vesku heittää Paulalle bokserinsa ja tämä vetää ne päähänsä, nauroi koko meidän Vain elämää -kotikatsomomme mahat kippurassa.
Viime viikolla Paula Koivuniemen Lapin kesä oli yksi koko jakson parhaista vedoista. Tällä viikolla Paulan versio Joutsenista ei ollut huono, mutta jätti silti vähän kylmäksi, koska muiden vedot olivat vain niin hemmetin hyviä. Paulan vedon jälkeen minuun iski jo alakulo, koska tajusin, että tämän illan jakso lähestyi loppuaan, enkä halunnut sen vielä loppuvan.
Jäljelle jäi siis vielä jakson päättänyt Elastinen. Olen monesti kritisoinut hiphop-muusikoiden ottamista Vain elämää -ohjelmaan, sillä kun muut artistit oikeasti laulavat toistensa kappaleita, niin räppärit tekevät kokonaan uuden kappaleen, johon vain samplaavat jonkun osan valitsemastaan kappaleesta. Se on tuntunut sotivan ohjelman ideaa vastaan.
Tänään on 26. syyskuuta 2014. Ja tänään lupaan, etten enää koskaan arvostele hiphop-muusikoiden Vain elämää -osallistumista. Syynä on Elastinen. Hän teki jo viime viikolla Nauravasta kulkurista version, jota kuunnellessa suupielet vääntyivät väkisin hymyyn. Ja nyt PMMP:n Oo siellä jossain mun oli joutunut Elastisen käsittelyyn. Lopputuloksena oli toki jälleen kokonaan uusi kappale, mutta niin hemmetin hyvä, että se olisi voinut olla jonkun Elastisen soololevyn singlekappale ja ykköshitti. Hitti siitä toki saattaa vielä tullakin. Sen kun teet jatkossakin uusia kappaleita lainatuilla sampleilla, koska jos biisien taso on tämä, hemmotellaan yleisöä todella.
Olen nyt nähnyt kaksi ensimmäistä jaksoa tältä Vain elämää -kaudelta. Näkemäni tiivistän näihin sanoihin: Vain elämää on Suomen tv-historian paras musiikkiohjelma ja tämä on Vain elämää -ohjelman paras tuotantokausi.
