Kuva: Mikko Räsänen
Meillä on unelma -mielenosoituksessa esiintynyt Anna Puu: "Ei Suomi ole oikeasti rasistinen maa"
Laulaja Anna Puu on saanut viestejä, joissa häntä haukutaan suvakkihuoraksi. Ne eivät ole hiljentäneet häntä, vaan artisti puhuu avoimena suvaitsevaisuuden puolesta.
Miesten kalsaripaidat, liian suuret puvunhousut ja tennarit. Kun Anna Puu, oikealta nimeltään Anna Puustjärvi, vilkaisi peiliin yläkouluikäisenä, tuollaiset vaatteet hänellä oli usein päällään. Hänen pitkät ja oranssit hiuksensa näkyivät kauas pienen, Pohjois-Karjalassa sijaitsevan Outokummun kaduilla.
- Olen aina tuonut pukeutumisellani esille sitä, kuka olen, Puustjärvi kertoo nyt, 33-vuotiaana.
Menestyneellä artistilla on päällään klassinen neulepaita ja ruskea vekkihame. Jos vaaleanpunainen otsatukka kasvaisi sentinkin, se peittäisi näkökentän. Haastattelussa Puustjärvi palaa kuitenkin 90-luvun Outokumpuun.
- Kuuluin kaveriporukkaan, joka pukeutui eri tavalla kuin muut eikä käynyt nuorisotalolla. Vietimme usein aikaa jonkun kotona ja kuuntelimme musiikkia.
Massasta erottuminen johti ikäviin seurauksiin koulussa. Puustjärven mukaan hän ja hänen ystävänsä joutuivat kohtaamaan asiatonta huutelua ja kiusaamista muilta oppilailta.
- Koulukiusaamisen kriteerit täyttyivät. Meitä haukuttiin jatkuvasti. ”Vitun hipit” oli jokapäiväinen huudahdus, jonka sai kuulla. Veljeni sai turpaan, koska hänellä oli pitkät hiukset.
Artistin mukaan ilkeät sanat eivät hetkauttaneet häntä, vaan jopa huvittivat.
- Välinpitämättömyyteni johtui pääosin siitä, etten tarvinnut toisten hyväksyntää. Minulla oli omat kaverini. Sen vuoksi oli ihan sama, mitä muut olivat mieltä.
Rasisminvastaisuus oli joillekin liikaa
Anna Puustjärvi julkaisi heinäkuussa julkisella Facebook-tilillään kuvan, joka oli otettu rasisminvastaisessa Meillä on unelma -mielenosoituksessa. Hän oli yksi 15 000 ihmisestä, jotka tulivat Helsingin Kansalaistorille antamaan äänensä suvaitsevamman yhteiskunnan puolesta. Artisti myös esiintyi tapahtumassa.
- Sen jälkeen Facebook-sivuilleni ilmestyi inhottavaa tekstiä muutamilta ihmisiltä. Olin puhunut tasa-arvon ja rakkauden puolesta, mutta se johti siihen, että joku halusi minun joutuvan joukkoraiskauksen uhriksi. Minua pidettiin suvakkihuorana.
Artisti poisti tämäntyyppisiä kommentteja kirjoittaneet henkilöt Facebook-sivunsa seuraajista. Puustjärvi pitää toisten haukkumista mielikuvituksen puutteena.
Rakkaudella, Anna Puu on laulajan neljäs studioalbumi, joka soi myös Voicella. (kuva: Mikko Räsänen)
- Seksuaalisuutta loukataan ensimmäisenä, jos halutaan loukata naista.
Maailmalle isän työn perässä
Teini-iässä Anna Puustjärvi riuhtaisiin irti tutuista kuvioistaan, kun hänen isänsä sai työpaikan Chilen pääkaupungista Santiagosta. Nuori Puustjärvi nousi perheensä kanssa lentokoneeseen, joka pian rullasi kiitotietä pitkin ja nousi yläilmoihin suuntanaan Etelä-Amerikka.
- Oli iso juttu muuttaa Outokummusta viiden miljoonan asukkaan kaupunkiin, artisti muistelee.
Myöhemmin perhe palasi Suomeen, mutta Puustjärvi kertoo Santiagossa vietetyn ajan kasvattaneen hänen persoonaansa. Hän oppi luottamaan, että selviäisi elämässä mistä tahansa.
- Kun hyppää pois omasta arkisesta kuplastaan, ei se ainakaan tee elämästä köyhempää. Sen sijaan se antaa elämänkokemusta ja perspektiiviä.
Artisti osoitti arvonsa lähibussissa
Euroopan pakolaiskriisi on herättänyt vilkasta yhteiskunnalista keskustelua ihmisen syntyperästä ja rasismista. Anna Puustjärvi tietää, että rasistisia välikohtauksia voi sattua keskellä kirkasta päivää Suomessa.
- Olin hiljattain todistamassa tilannetta, jossa maahanmuuttajataustainen bussikuljettaja ajoi vahingossa pysäkin ohi. Tällöin yksi matkustajista, keski-ikäinen nainen, alkoi solvaamaan kuljettajaa kovaan ääneen.
- Minun on vaikeaa pysyä hiljaa, kun jotain tuollaista tapahtuu. Meitä oli useampi, jotka kehotimme naista sulkemaan suunsa. Kuljettajan syntyperä ei vaikuta siihen, jos hän ajaa vahingossa pysäkin ohi.
Puustjärvi uskoo, että rasisteilla on taipumus saada äänensä kuuluviin. Se ei hänestä kuitenkaan välttämättä tarkoita, että kovin moni edustaisi tuollaista arvomaailmaa.
- Ei Suomi oikeasti ole rasistinen maa. Rasistiset ihmiset ovat vaan todella äänekkäitä ja se on mukamas raflaavampaa, kuin olla suvakki. Minusta on ihanaa olla utelias ja miettiä, mitä kaikkea muuta tuolla maailmassa on.
