Ella-tytön äidin blogikirjoitus koskettaa: Asiat, joita down-lapsen vanhemmalle ei kannata sanoa
Krista Ewert on amerikkalainen äiti, joka kirjoittaa One Beautiful Life - eli Kaunis elämä -blogia. Nainen on omasta kokemuksestaan viisastuneena kirjoittanut ylös sellaisia asioita, joita down-lapsen vanhemmalle ei tulisi sanoa. Lista pysäyttää.
Ella-tytön äiti Krista Ewert on kirjoittanut blogiinsa sellaisia asioita, joita kehitysvammaisten lasten vanhemmille ei kannata sanoa, sillä ne loukkaavat.
1. "Olen pahoillani." Kun Ella syntyi, moni ihminen tuli luokseni kyyneleet silmissään ja sanoi olevansa pahoillaan siitä, mitä oli käynyt. Pahoillaan mistä? Siitä, että olin saanut lapsen, joka minun silmissäni oli lahja eikä taakka? Onnittelut tuntuvat aina paremmilta kuin pahoittelut.
2. "No ei hän vaikuta kovin vakavasti vammaiselta" tai "Hänhän näyttää ihan normaalilta" tai "Hän vaikuttaa ihan skarpilta vauvalta." Ymmärrän, mitä näillä lauseilla haetaan takaa. Niillä yritetään piristää down-lapsen vanhempia. Silti ne satuttavat. Lapsellani joko on tai ei ole downin syndrooma. Sillä, miltä hän näyttää, ei ole väliä vanhemmille. On myös surullista sanoa lohdutukseksi sellaisia asioita, jotka vain korostavat tunnetta siitä, että vammaisuus on paha asia. Sen sijaan että vammaa vähättelee tai yrittää pyyhkiä maton alle, voi keskittyä kehumaan esimerkiksi lapsen kauniita silmiä tai hurmaavaa hymyä.
3. "Ettekö harkinneet aborttia?" on lause, jota en soisi yhdenkään kehitysvammaisen lapsen vanhemman kuulevan. Lapseni on tässä, elossa, ja hän on minun. Se, mitä harkitsin, tai mitä minun sinun mielestäsi olisi pitänyt harkita, kertoo sinun asenteestasi enemmän kuin uskotkaan. Ymmärrän, että ihmiset ovat uteliaita, mutta kysymyksenä tämä on kaikista loukkaavin.
4. "Minä en olisi tarpeeksi vahva saamaan tuollaista lasta tai pitämään siitä huolta." Ja minäkö olen? Kaikissa lapsissa on haasteensa. Minä sain juuri tämän lapsen, koska niin oli tarkoitettu. En ole yhtään sinua urheampi - minulle vain kävi näin. Minulla on käsittämättömiä onnen hetkiä, ja hetkiä, jolloin olen haavoittuvainen ja heikko. Mutta koska minulla nyt on lapsi, teen hänen eteensä mitä vaan - niin kuin tekisit sinäkin.
5. "Enollani/serkullani/kaverini siskolla oli downin syndrooma ja hän oli aina todella iloinen." Ymmärrän, miksi sanot näin. Yrität piristää minua kertomalla, että minulla on mukava ja ihana lapsi, josta voin olla onnellinen. Kerrot myös vain sen, minkä tiedät. Mutta silti, kommentit esimerkiksi downin iloisuudesta ovat suuri stereotypia, joka ei pidä paikkaansa. Minun tyttärelläni on täysin sama tunneskaala kuin kaikilla muillakin lapsilla, ja usko pois, hän ei todellakaan ole aina hyväntuulinen.
6. "Hehän pystyvät vaikka mihin." Totta. Mutta jostain syystä epäilen, että sinun "vaikka mihin" ei tarkoita samaa kuin minun sanomanani. Minä uskon, että Ella pystyy kävelemisen ja syömisen lisäksi tekemään mitä tahansa hän ikinä päättääkin. Antakaamme hänen päättää, mihin hänestä on.
Asiat, joita kehitysvammaisten lasten vanhemmat mielellään kuulevat:
1.Onnittele lasta ja meitä, kun otamme edistysaskelia. Pienetkin asiat saattavat olla meille suuria, ja mikä olisikaan parempaa kuin juhlia niitä läheisten kanssa.
2. "Hän on niin kaunis" tai "Hän näyttää ihan sinulta" ovat lauseita, jotka hyväilevät jokaisen vanhemman mieltä.
3. "Elämällä on hänen varalleen suuria suunnitelmia." Niin onkin. Aika näyttää, mitä ne ovat.
4. Tarjoudu lapsenvahdiksi.
Uutisoimme aiemmin myös koskettavasta kuvasta, joka leviää netissä. Kuva muistuttaa siitä, että kehitysvammaiset ovat paljon muutakin kuin vammansa. Tuon kuvan voit katsoa tästä.
Lähde: One Beautiful Life -blogi
