En tarvitse miestä - vaan uudet paristot
Voicen uutistoimittaja Rea on city-sinkku ja oman aikansa Bridget Jones, jolle sattuu ja tapahtuu.
Tiedätkö sen tunteen, kun olet suvussasi ja ystäväporukassasi ainoa, joka ei ole varattu? Jolla ei ole edes minkäänlaista säpinää? Jota pidetään jo täysin toivottomana tapauksena? Minä tiedän.
Yleensä aiheesta vitsaillaan - minä etunenässä. Yritän etsiä (pomoni siitä tietäen) Facebookista itselleni poikaystävää monta kertaa työpäivän aikana. Ystäväni järjestävät minulle sokkotreffejä, jotka ovat täysiä fiaskoja - vain, koska niistä jää niin hauskoja tarinoita, joita kertoa eteenpäin vielä monta vuotta jälkeenpäinkin. Äitini ja isäni lohduttavat minua sanoen, että minä olen vielä nuori (??) ja tulen varmasti vielä löytämään jonkun.
Siitä, ettei seurustele, on helppo vääntää vitsiä. Sanon viihtyväni parhaiten hyvässä seurassa, eli yksin. Jos joku kehottaa minua käymään treffeillä, sanon, ettei minulla ole aikaa ihastua. Sukulaisten kysyessä olenko vieläkään tavannut ketään, kerron, että minulla on haaremi, mutta en halua sitoutua keneenkään.
Pikkusiskoni sanoo asiat suoraan: Ketään sinä et tule tuolla menolla löytämään, mutta ainakin sinulla on minut.
Ja siinä kenties koko asian kauneus. Vaikka en tapaisi ikinä ketään keneen ihastuisin, vaikka en ikinä kelpaisi yhdellekään miehelle, vaikka eläisin seksittä loppuikäni ja joutuisin säästämään ensimmäiseen omistuasuntoon yksin paljon pidempään kuin varatut ystäväni, jotka ostavat hulppeita lukaaleja miestensä kanssa, minulla on silti kaikkea.
Minulla on sisko, äiti ja isä. Minulla on pomo, joka lähtee kanssani asuntonäyttöön kun tarvitsen asiantuntevaa mielipidettä. Minulla on ystävä, joka lähettää minulle täydellisen paidan Englannista asti. Olen saanut täytettyä lähipiirini ihmisillä, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista joka päivä - vaikka iltaisin menenkin sänkyyni yksin. Tai siis vibraattorini kanssa.
