Kuva: Fotolia
Isälleni: "Jos olisit opettanut minulle, millainen on hyvä mies, olisin säästynyt paljolta"
Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.
"Lapsuus meni niinkuin se meni, sinun ja äidin riidellessä. Sinä joit ja huusit, pidit mykkäkoulua ja joit salaa. Aina välillä me lähdimme evakkoon kotoa sinun takiasi. Sinä et koskaan nähnyt millainen aarre me olimme, mutta onneksi äiti näki. Äiti, joka on aina rakastanut meitä eniten maailmassa. Äiti, joka on laittanut meidät aina kaiken edelle. Äiti, joka on minulle maailman rakkain ihminen edelleen.
Sinun kohdallasi minä olen turtunut. Minä toivoin aina, että sinä muuttuisit ja me saisimme isän. Uskoin pitkään, että sinä voit muuttua, että sinä lopetat juomisen, mutta sinä et koskaan lopettanut sitä. Sinulle maailman tärkein asia olit sinä itse.
Minulla ei koskaan ollut kunnon isähahmoa tai miehenmallia elämässäni. Sinä et koskaan sanonut rakastavasi minua, etkä kertaakaan kysynyt mitä minulle kuuluu. Tasan yhden kerran sanoit minun olevan "ihan hyvä tyttö", mutta ehkä se oli sinun tapasi välittää. Olisitpa ollut edes silloin selvinpäin.
Jos minulla olisi ollut kunnon isähahmo, olisin ehkä löytänyt itselleni parempia miehiä. Jos minulla olisi ollut isä, joka olisi välittänyt ja jolle ei aina olisi tarvinnut yrittää olla jotain, että tulisi huomatuksi, en ehkä olisi ollut niin kiltti ihmisille, jotka eivät sitä ansaitse. Jos minulla olisi ollut kunnollinen, rakastava isä, hän olisi huomannut kärsimykseni. Ehkä tämä välittävä ja huolehtiva isä tietäisi, että hänen nuorin tyttärensä on raiskattu kaksi kertaa, kahden eri humalaisen miehen toimesta. Tai ehkäpä nämä traumaattiset tapahtumat olisivat jääneet kokonaan tapahtumatta, jos kunnollinen isä olisi kertonut tyttärelleen miehistä, ja siitä millainen on hyvä mies ja millainen ei. Ehkäpä tämä isä olisi opettanut tyttärensä olemaan jyrkempi ja sanomaan ei.
Mutta älä huoli isä, nyt minulla on kunnollinen mies. Minä ihan itse kävin tuon kivikkoisen tien, ja opin kantapään kautta tekemään parempia valintoja. Rikkinäinen olen edelleen, tulen aina varmaan osittain olemaankin, mutta yritän koko ajan kulkea eteenpäin. Tiedän, mitä elämältäni tahdon, eikä alkoholi tai alkoholisoituneet miehet kuulu siihen. Toivon, että saisimme joskus nykyisen mieheni kanssa lapsia. Meidän lapsemme saisivat kuulla olevansa rakastettuja, niinkuin meidänkin olisi pitänyt saada kuulla sinulta.
En minä sinua silti vihaa. Tällä hetkellä tiedän sinun olevan pohjalla. Ehkä nyt huomaat asiat, jotka olisit voinut tehdä toisin? Kaikesta huolimatta, olen varmaan meistä lapsista ainoa, joka näin voin sanoa, mutta minä rakastan sinua isä, vaikka en jaksa enää uskoa sinuun.
Terveisin,
Lapsistasi kiltein"
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.
Lue aikaisemmat Avoimet kirjeet tästä.
