Kuka on ehdottoman rakkauden arvoinen?
Rea Haverinen on Voicen kolumnisti, joka kirjoittaa ihmissuhteista ja -suhteettomuudesta.
Ehdottomasta rakkaudesta kuulee puhuttavan erityisesti vanhempien ja lasten suhteessa. Ehdoton rakkaus tarkoittaa juuri sitä, mitä se antaa jo yhdessä käytettyinä sanoina ymmärtää: rakkautta, joka ei tunne ehtoja.
Vanhempien ja lasten suhteessa se tarkoittaa mielestäni parhaimmillaan sitä, että lapselle asetetaan kyllä rajat, mutta mitä ikinä hän onkaan tai tekeekään, häntä rakastetaan.
Itse koen olevani ja olleeni koko elämäni ehdoitta rakastettu lapsi. Minulle on suututtu, jos olen mokannut tai käyttäytynyt huonosti. Mutta minua ei ole ikinä, silloinkin kun olen tehnyt anteeksiantamattomia asioita, hylätty.
Mietin ehdottoman rakkauden konseptia varsinkin silloin, kun joku ihminen tekee jotain käsittämätöntä ja yleisen mielipiteen mukaan puhtaan pahaa. Kun joku murhaa, raiskaa, tai kidnappaa lauman naisia kellariinsa, onko heidän elämässään enää ihmisiä, jotka rakastavat heitä? Onko olemassa ihmisiä, jotka eivät ansaitse ehdotontakaan rakkautta?
Asia oli tapetilla, kun Anders Behring Breivik ampui lukemattoman määrän ihmisiä Norjassa. Hänen isänsä kielsi poikansa julkisuudessa sen jälkeen. Isä teki päätöksen siinä ja silloin. Hänen poikansa oli tehnyt jotain niin käsittämätöntä, ettei hän ollut enää isänsä rakkauden arvoinen.
En osaa sanoa, onko ehdotonta rakkautta olemassa. Pienelle ja suloiselle lapselle sellaista on helppo luvata. "Mitä ikinä teetkin, voit aina tulla kotiin", sanotaan monessa perheessä lapsille pienestä pitäen. Minunkin perheessäni. Mutta pitääkö lause paikkansa, vai voiko ihminen pilata itsensä niin, ettei ehdoton rakkaus koske häntä enää?
Yhden asian kuitenkin osaan sanoa. Ehdoton rakkaus ei kuulu konseptina kahden aikuisen väliseen parisuhteeseen. Terveessä suhteessa on rajoja ja ehtoja, joita ei tulisi voida rikkoa ilman, että rakkaus loppuu.
Lue aikaisemmat Suhteettomuusteoria-kolumnit tästä!
