Minun tarinani: Herätessäni koko huone oli veressä, enkä tiennyt miksi
Minun tarinani -juttusarjassa ihmiset kertovat rehellisesti omista kokemuksistaan ja rajuistakin elämänkohtaloistaan - ja ennenkaikkea siitä, miten hienosti ovat selviytyneet. Tällä kertaa tarinansa kertoo Antti, jonka elämän alkoholi oli tuhota.
Isäni jaksoi aina sanoa, kuinka jokaisesta ihmisestä on pystyttävä löytämään jotain hyvää elämässä. Jokaisessa sysimustassakin pimeydessä on valon pilkahduksensa. Välillä sitä oli vaikea uskoa.
Helvetti alkoi ala-asteella
Minua kiusattiin ala-asteelta lähtien. Minut jätettiin ulkopuolelle. Kuinka suurta onkaan nuorelle, kun kaikki sulkevat ulkopuolelle. Ei tarvitse sanoja eikä tekoja, jos vain joku ei mielytä niin jätetään se oman onnensa nojaan. Päiväni täyttivät lukeminen, piirtäminen, pelit ja elokuvat. Ikinä en silti ajatellut muista pahaa.
Yläasteella ollessani yritin itsemurhaa juomalla ihmiselle hengenvaarallisen sekoituksen kodin puhdistusaineita ja teollisuuskemikaaleja. Kirjoitin jäähyväiskirjeen vanhemmilleni ja suvulleni.
Se ei ollut heidän vikansa.
{lainaus teksti="Lattialla ja lakanoillani oli verta. En tiennyt mitä oli tapahtunut. En muistanut edellisestä illasta mitään."}Menetin tajuntani sekoituksen juomisen jälkeen, mutta kuitenkin heräsin aamulla herätyskelloni soittoon normaalisti. Suussani poltteli, ja juotuani vettä lähdin kävelemään kohti koulua epätietoisena. Maailma ei ollut muuttunut mihinkään yritykseni jälkeen. Kaikki kulkivat normaalisti ja edellinen päivä toisti itseään.
Kun alkoholi astui elämään
Lukioaikana tutustuin ystäväpiiriini, joka toivotti minut tervetulleeksi. Olin osa heidän perhettänsä, joka huolehti aina omistansa. Hyvin pian ajauduin kuitenkin alkoholin pariin. Lopulta aloin viettää aikaa huonossa seurassa. Alkoholista tuli isoin osa elämääni.
Käännekohta tuli, kun heräsin yksin aamulla huoneessani karmean krapulan kourissa. Jokainen lasiesine huoneessani oli rikki ja jokainen peili ja taulu makasi lattialla sirpaleina. Käteni verenvuoto oli tyrehtynyt, lattialla ja lakanoillani oli verta. En tiennyt mitä oli tapahtunut. En muistanut edellisestä illasta mitään.
Tuona päivänä luovuin alkoholista.
Päätin päästää irti surusta
Selvyydestä seurasi paljon hyvää. Tapasin tulevan vaimoni. Kun sain lapsen, ja sain poikani syliini ensimmäistä kertaa, ymmärsin, mikä tässä elämässä on lopulta tärkeintä.
Kokemukset eivät ikinä unohdu ja ihminen kantaa niitä elämänsä loppuun saakka. Kaiken surun keskellä minua auttoi suuresti arvostamani ja minua auttaneen ihmisen neuvo. "Suru pitää niin kauan hallinnassa kunnes surusta päästää irti. Lopulta on annettava anteeksi itsellensä elämänsä tapahtumat, jotta voi jatkaa eteenpäin".
