Mitä näet kun katsot taaksesi?
Rea Haverinen on Voicen uutistoimittaja ja kolumnisti, joka kirjoittaa ihmissuhteista ja -suhteettomuudesta sekä niiden lieveilmiöistä.
Välillä havahdun siihen, kuinka rikasta elämäni on ollut ja kuinka uskomattomia tyyppejä olen saanut tavata.
Asia valkeni minulle taas seistessäni postitoimistossa lähettämässä sitä vuoden ainoaa joulukorttia entisille vuokranantajilleni, vanhalle pariskunnalle.
Tutustuin tuohon lempeän kaksikkoon melko hyvin ollessani heillä vuokralla. Rouva leipoi joka perjantai munkkeja ja toi niitä aina myös minulle. Herra puolestaan neuvoi pilke silmäkulmassa, ettei puuparvekkeella kannata grillata, mutta sisällä voi jos on juhlat.
Kun muutin pois, olin unohtanut jälkeeni siivousämpärin tarvikkeineen. Hain ämpärin muutamaa päivää myöhemmin.
Vain Herra oli hereillä. Hän katsoi minua vuosien vaalentamilla silmillään, halasi ja totesi painokkaasti: "Sinulla on täällä ikuisesti turvapaikka, jos joskus tarvitset." Hänen katseestaan näin hänen tarkoittavan sanomaansa.
Kun menin kotiin, löysin ämpäristä sinne piilotetun samppanjapullon.
Tiedän olevani tavallista onnekkaampi kun tietäni on siunattu tällaisilla ihmisillä. Toisaalta uskon myös oman käytöksen olevan ratkaiseva tekijä: pyrin aina olemaan rehellinen, kunnioittava ja luotettava.
Ne ovat tällaiset hetket kuten postitoimistossa kortin kirjoittaminen, jotka muistuttavat siitä, kuinka onnekas on, jos taakse katsoessaan ei näe poltettuja siltoja, vaan avoimia sylejä, aitoja hymyjä ja turvapaikkoja.
Mitä jos siis nyt, joulun alla, sinäkin yrittäisit rakentaa uudestaan jonkun sillan, joka on palanut tai romahtanut? Miltä tuntuisi päästää irti vihasta? Miltä tuntuisi antaa anteeksi? Jos vastauksesi on hyvältä, suosittelen yrittämään.
Aikaisemmat Suhteettomuusteoriat pääset lukemaan tästä.
