Muistatko katsoa kumppaniasi kiitollisena?
Rea Haverinen on Voicen uutistoimittaja ja kolumnisti, joka kirjoittaa ihmissuhteista ja -suhteettomuudesta sekä niiden lieveilmiöistä.
Olen juuri viettänyt viikon työmatkalla. Hotelli saunoineen ja poreammeineen vaikutti ensin ihanalta ajatukselta, mutta paikan päällä ahdistuin. Minä olin siellä täysin yksin. Istuin ammeessa ja mietin, kuinka mukavaa olisi, jos vieressä olisi joku, jonka kädestä pitää kiinni.
Kun menin illalla nukkumaan puhtaisiin, valkoisiin lakanoihin ja levittäydyn sängylle X-asentoon, ajattelin, miltä tuntuisi nukkua jonkun kainaloon käpertyneenä. Kun istuin hotellin aamupalalla, ja mieleeni tuli hauska muisto, nauroin sille yksinäni – äänettömästi ja harmissani siitä, että en voinut kertoa juttua kenellekään.
Tämä viikko oli tietynlainen silmienavaaja. Tänään tulee kuluneeksi lähes päivälleen viisi vuotta siitä, kun kävin läpi vaikean avoeron. Vaikka en edelleenkään suostuisi olemaan kenen kanssa tahansa, en kuitenkaan välttämättä jaksaisi enää olla yksin.
Joka ilta hiippailin hotellin kattokerroksessa sijaitsevaan saunaan. Saunasta oli suora näkymä vastapäiseen taloon, jonka valoisia ikkunoita seurasin samalla, kun hengittelin höyryä.
Näiden päivien aikana kiinnitin huomiota varsinkin yhteen perheeseen, jonka näin ikkunasta joka ilta. Perheeseen kuului kaksi pientä lasta ja vanhemmat. He elivät ulkopuolelta katsoen normaalia perhe-elämää: siivosivat, tekivät tietokoneella töitä, tekivät läksyjä, leikkivät, katsoivat televisiota ja viikkasivat lakanoita.
Mietin, ymmärtävätkö nuo vanhemmat, kuinka onnekkaita ovat, kun heitä on kaksi? Muistavatko he arvostaa sitä, että saavat käpertyä toistensa kainaloon iltaisin tai ottaa toisen kädestä kiinni? Ovatko he kiitollisia siitä, että heillä on joku, jonka kanssa jakaa hauskat muistot ja vitsit?
Ovatko he kiitollisia siitä, että rinnalla on joku, joka tekee aamu päätöksen pysyä kumppaninsa rinnalla, tietoisesti tai tiedostamattaan? Että heillä on rinnallaan kumppani, joka parhaassa tapauksessa ei ikinä edes kyseenalaista rakkauttaan toiseen – ei ikinä?
Minä todella toivon todella, että ovat. Minä ainakin olisin.
Aikaisemmat Suhteettomuusteoriat pääset lukemaan tästä.
