Ystävänpäivä yksin ja humalassa
Voicen uutistoimittaja Rea on city-sinkku ja oman aikansa Bridget Jones, jolle sattuu ja tapahtuu.
Pian se taas saapuu. Tuo karvainen ja vaaleanpunainen ystävänpäiväksi nimetty monsteri, joka halailee ja hellii niitä, joilla on oma kulta, jonka kainaloon käpertyä ja jonka kanssa syödä mansikoita ja juoda kuohuviiniä takkkatulen ääressä, lampaantaljalla lepäillen. Ystävänpäivä muodostuu suudelmista, hellistä sanoista ja kosketuksista, jatkuvasta rakastelusta ja kenties jopa päätöksestä hankkia vihdoin se ensimmäinen yhteinen lapsi, tai tehdä uusi jo olemassaolevien jatkoksi.
Ystävänpäivänä monet rengastavat toisensa, onhan kyseessä vuoden romanttisin päivä, jolloin rakkaus ja usko siihen ovat pääosassa. Miehet yllättävät naisiaan viikonloppumatkalla Pariisiin, jossa hotellihuoneen ikkunasta katsellaan Eiffelin tornia ja meinataan tukehtua siihen onnentunteeseen, jonka pelkkä toisen läsnäolo aiheuttaa.
Vai, olisiko kuitenkin niin, että tämä on se kuva, joka meille annetaan, mutta joka on kaukana totuudesta? Ystävänpäivä on yksi 365:stä päivästä vuodessa, eikä mitenkään ole mahdollista, että se on aina vaaleanpunainen. Ystävänpäivänä saattaa tulla räntää, naisella saattaa olla menkat, mies saattaa joutua ylitöihin ja ne Pariisin viikonloppuun säästetyt rahatkin menivät auton korjaamiseen. Takka on mennyt tukkoon eikä sitä uskalleta häkämyrkytyksen pelossa käyttää ja lampaantaljan päälle on nuorimmainen lapsista roiskauttanut mustikkakeittoa - ja ei, lisää lapsia ei muuten olla tekemässä.
On itseasiassa melkoisen todennäköistä, että ystävänpäivä menee monella pariskunnalla vituilleen. On olemassa liikaa tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, tuleeko päivästä onnistunut, hattaramaisen vaaleanpunainen vai kenties musta möykky, joka nostetaan riidoissa esiin vielä vuosienkin päästä.
Sinkuilla tilanne on erilainen. Kun ei ole mitään mitä odottaa, ei tule myöskään pettymyksiä. Itse aion tehdä sen, minkä kuka tahansa itseään arvostava sinkkunainen tekisi. Katson Bridget Jonesin päiväkirja -elokuvan, juon itseni humalaan ja sammun laulaen All By Myself -kappaletta. Ehkä jo ensi vuonna minäkin pääsen Pariisiin.
Aikaisemmat Suhteettomuusteoria-kolumnit voit lukea tästä!
