Miltä ADHD tuntuu? Aikuisten kertomukset aukaisevat silmiä
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö tuntuu yhdestä kuin huoneessa pauhaisi 12 televisiota, joissa kaikissa on eri kanava. Toinen vertaa ADHD:ta meluisalla bussiasemalla oleskeluun, erikoisten häiriötekijöiden siivittämänä.
Dan Perdue, ADHD-valmentaja, bloggaaja ja perheenisä:
"Minusta ADHD tuntuu usein kuin olisin huoneessa, jossa olisi tusina melko lujalla pauhaavaa televisiota, joissa jokaisessa pyörii eri kanava. Huoneessa on myös tusinan verran ihmisiä puhumassa kuudesta eri keskustelun aiheesta. Siellä on todennäköisesti myös pieniä lapsia juoksemassa ympäriinsä nauraen ja kiljuen, ja huoneen toisella puolella joku yrittää saada huomioni kertoakseen minulle jotakin tärkeää. Kyseinen ihminen todennäköisesti hermostuu minuun, koska en monesti saa mitään selvää hänestä kaiken sen melun ja hälyn keskellä, mitä kyseissä huoneessa, eli aivoissaini, tapahtuu."
Stephanie Sarkis, psykoterapeutti ja kirjailija:
"Se on olemista monessa paikassa samaan aikaan. Se on kuin päässäsi olisi jatkuva eräänlaisen komitean kokous. 'Katso tätä', 'Ei, katso sittenkin tuonne', 'Mitä tästä piti katsoa?', 'Mitä väliä?'."
Douglas Cootey, palkittu bloggaaja:
"Kun käyn ylikierroksilla, liian monet informaation lähteet ovat yrittäneet vaatia huomiotani, ja on kuin olisin meluisalla bussiasemalla yrittämässä kuunnella jonkun kuiskausta, samalla kun näen sivusilmällä sirkusklovneja jonglööraamassa säteilevillä keiloilla. ... Joskus ADHD on myrskyn silmässä olemista. Samalla kun keskityn tyynesti johonkin, mikä on vanginnut huomioni, olen autuaan tietämätön, että maailma ympärilläni romahtaa. Minulle ADHD on huomion kohdistamisen toimintahäiriö."
Zoë Kessler, tietokirjailija:
"Meillä ADHD-ihmisillä on oma kielemme, oma kulttuurimme. Kun puhun muiden ADHD:n omaavien kanssa, keskustelumme ovat täysin erilaisia kuin keskustelisin sellaisen kanssa, jolla ei sitä ole. Me ymmärrämme toisiamme."
Kelly Babcock, bloggaaja:
"Minä elän sellaisten aivojen kanssa, jotka ohittavat kaiken nopeasti, mutta toivovat salaa kieroutuneen kokonaisvaltaisella tavalla, että tärkeät asiat olisivat tulleet huomatuiksi. Kun tämä jatkuu, aivoissa syöksähtelee samalla tuhansia satunnaisia ajatuksia. Se on kuin katsellessasi televisiota toisella ihmisellä olisi kaukosäädin, eikä hän näyttäisi osaavan päättää, että mitä ohjelmaa katsotaan."
Seuraava artikkeli: Viha kestää toiseksi pisimpään - arvaatko, mistä tunteesta on vaikeinta päästä yli?
Lähde: Psych Central
