Kuva: Shutterstock

"Ystävyyteen ei pitäisi kuulua syyllistämistä"

05.06.2018 19:45 - Reija Saarinen - Luettu 2 385 kertaa

Toiset ystävyyssuhteet kestävät läpi elämän, osa ei.

Radioplayn Perho&Pääskysaari-podcastissa jutellaan tällä kertaa ystävyydestä. Se on asia, joka koskettaa jokaista, tavalla tai toisella. Siitä huolimatta meillä jokaisella saattaa olla erilaisia ajatuksia ja käsityksiä siitä, mikä sopii ystävyyteen ja millainen kahden ihmisen välisen suhteen pitäisi olla.

Aikuisiällä ystävyyssuhteet usein muuttuvat, sen on tajunnut myös Anna Perho, joka pitää itseään huonona ystävänä.

- Pidän itseäni aika huonona ystävänä siksi, että olen todella surkea pitämään yhteyttä. Sitten kun tapaan ystäviäni, niin pyrin olemaan läsnä. Väliaikoina olen kuitenkin todella huono, ja siksi vilpittömästi ihmettelen sitä, miksi minulla on ystäviä vielä, Perho toteaa.

Samoilla linjoilla on myös Jenni Pääskysaari.

- Kuvailisin itseäni samanlaisilla sanoilla. En tiedä liittyykö se siihen, että meillä on ideaali käsitys siitä, millaista ystävyyden pitää olla, Pääskysaari pohtii.

Naisten mukaan monella meistä on melko suuriakin oletuksia ja odotuksia ystävän ja ystävyyden suhteen. Se onkin muokannut mielipiteitämme, ja sen vuoksi arvotamme itsemme ja muuta melko kovin ottein.

- Ystävyyteen liitetyt ideaalit ovat aika ankaria. Olen itse jäänyt kiinni ajatuksesta, että onko tämä oikeaa ystävyyttä, kun jokin asia puuttuu, Perho toteaa.

"Ystävyyden tärkein piirre on luottamus"

Sekä Perhon että Pääskysaaren mukaan ystävyydessä on enemmänkin kyse luottamuksesta, kuin siitä, miten usein todellisuudessa nähdään.

- Ystävyyden tärkein piirre on luottamus. Minun täytyy tietää, että se ihminen on siellä, vaikka emme olisi nähneet aikoihin. Se tuo tunteen siitä, että minulla on tukea ja turvaa, enkä tipu tyhjän päälle, Pääskysaari toteaa.

Toisinaan elämässä käy kuitenkin niin, että tutut piirit muuttuvat, ja ystävät lähtevät elämässään eri suuntiin. Se näyttää ystävyyden toisen puolen, yksinäisyyden.

- On etuoikeus, että minulla on ollut aina ystäviä. Ennen kouluikää minulla ei ollut jokapäiväisiä kavereita. Sen jälkeen on oikeastaan aina ollut. Kun sitten aikuisena muutin pääkaupunkiseudulle, tajusin, etten tunne oikein ketään. Suurin osa tuttavistani jäi sinne kotipaikkakunnalle ja tallipiireihin. Mietin, että mitäs nyt sitten, Perho sanoo.

Silloin Perho päätti toteuttaa omaa ajatustaan siitä, että ystäviä ei saada, ne otetaan.

- Olin varmasti monen mielestä superrasittava. Kun tapasin jonkin mielenkiintoisen ihmisen, niin olin tilanteessa hyvin aktiivinen, Perho nauraa.

Kun toisen ihmisen päästää lähelle ja kertoo tälle henkilökohtaisia asioita, voidaan puhua ystävyydestä. Luottamus, tuki ja turva lienevät avainsanoja. Mutta on myös olemassa asioita, jotka eivät kuulu kahden ihmisen väliseen läheiseen suhteeseen.

- Oikeaan ystävyyssyhteeseen ei kuulu kiitollisuudenvelka tai asioiden laskeminen, Perho muistuttaa.

- Juuri näin. Siihen ei myöskään pitäisi kuulua syyllistämistä, Pääskysaari jatkaa.

Mutta millaisia tilanteita naiset ovat omissa ystävyyssuhteissaan kohdanneet? Entä mitä he itseltään odottavat? Sen saat selville, kun kuuntelet koko jakson alta.

Lataa RadioPlay ilmaiseksi täältä ja kuuntele kaikki ohjelman jaksot.

Lue myös: Anna Perho: "Usko unelmiisi voi myös olla vaarallinen lause"

Lue myös: Kärsitkö sinä fomosta? Nykyihmisiä vaivaa omituinen pelko

Arvostele artikkeli

Uusimmat