Kuva: Shutterstock

Entinen Jehovan todistaja avoimena lapsuudestaan: "Ne eivät ole normaaleja asioita miettiä 6-8-vuotiaalle"

23.07.2022 16:15 - Riia Frost

Entinen Jehovan todistaja kertoo Pinnan alla -podcastissa muun muassa, mitä jehovalaisuus vaatii lapsilta.

Artikkelin kuvat eivät liity tapaukseen tai henkilöön mitenkään.

Jehovan todistajista tulee monille suomalaisille ensimmäisenä mieleen uskonnollinen liike, jonka jäsenet tulevat ihmisten kotioville jakamaan Jumalan sanomaa. Kyseisessä uskonnollisessa liikkeessä on kyse lopun ajan odotuksesta ja kristinuskon juurille palaamisesta. Ihmisten oviin koputtaminen on siis vain yksi osa jehovalaisen yhteisön perinteitä ja tapoja.

Tässä yhteisössä elämisestä kertoo tarkemmin entinen Jehovan todistaja Aleksi Pinnan alla -podcastin uudessa jaksossa. Aleksi kertoo podcastin juontajalle Teemu Potapoffille, 49, muun muassa, mitä vaaditaan henkilöiltä, jotka liittyvät Jehovan todistajiin aikuisiässä. Koko jakson voit kuunnella alta tai Podplaysta.

Aleksi on pienestä asti kasvanut jehovalaisessa yhteisössä. Siksi Aleksille esimerkiksi se, ettei syntymäpäiviä tai joulua juhlittu, ei tuonut luopumisen tunnetta. Hän ei kyennyt kaipaamaan asiaa, jota hänen elämässään ei edes koskaan ollut. Aleksi kuitenkin muistelee lapsuuttaan lämmöllä, asuivathan lähimmät perheenjäsenet äidistä mummiin saman katon alla.

Uskonto oli kuitenkin aina Aleksin perheessä vahvasti läsnä ja hallitsi voimakkaasti heidän elämäänsä. Aleksi muistelee käyneensä pikkupojasta asti kolme kertaa viikossa Jehovan todistajien kokouksissa ja hän kävi jopa ihmisten ovilla viemässä uskonnollisia lehtiä. 

- Se oli jonkinnäköinen runko siinä elämänvaiheessa. Meidän suvussamme ja perheessämme on otettu uskonto ja sen arvomaailma sekä käytännön tekeminen tosissaan, Aleksi kuvailee.

- Ei se kuitenkaan tuonut lapsuuteeni sellaista negatiivista kaikua. Koin silloin sen yhteisön ja perheeni tunnelman todella lämpimänä, Aleksi lisää.

Aleksi kertookin, että lapselta vaaditaan jehovalaisuudessa ajankäyttöä uskonnolliseen toimintaan. Esimerkiksi nuori urheilusta innostunut Aleksi ei saanut pelata jalkapalloa, koska sellainen ajankulutus olisi ollut jehovalaisuudelta pois. Jatkuva ajankäyttö ei kuitenkaan aina miellyttänyt nuorta Aleksia.

- Eihän tietenkään pieni lapsi aina välttämättä halua lähteä valtakunnan salille Pikku Kakkosen jälkeen. Tai sitten sunnuntaina ei välttämättä haluaisi herätä kello 11 valtakunnan salille kokoukseen kuuntelemaan 45 minuutin raamatullista esitelmää, Aleksi kuvailee.

- Jehovan todistajille on kuitenkin niin, että lapsille ja aikuisille on sama opetus. Se vaatii lapselta, että odotetaan rauhallisesti ja istutaan kiltisti kuunnellen jotain puhetta pitkinä kuuden tunnin konventtipäivinä, Aleksi lisää.

(kuva: Shutterstock)

Lisäksi Aleksi korostaa, että joillekin lapsille jatkuva Harmageddonista, eli maailmanlopun viimeisestä taistelusta, puhuminen saattaa olla todella pelottava ja ahdistava asia. Ainakin Aleksin nuoruudessa lasten ahdistusta saattoi myös pahentaa se, että yhteisössä puhuttiin paljon siitä, miten Jehovan todistajia vainotaan. Aleksi myöntääkin, että jälkeenpäin ajateltuna kyseiset asiat olivat hyvin raskaita asioita.

- Ei ne ole normaaleja asioita miettiä 6-8-vuotiaalle lapselle, että mitä se vainoaminen voi tarkoittaa minun kohdallani. Että uhataanko minua joku päivä aseella ja sanotaan ”luovutko Jumalastasi vai ammunko sinut?" Eivät nuo asiat kuulu lapsen maailmaan, Aleksi painottaa.

- Mutta en osannut ajatella 20-vuotiaana, kun olin vielä Jehovan todistaja, että ne olisivat raskaita asioita. Ajattelin, että ne olivat elämän realiteetteja, ja että tällainen maailma on, Aleksi lisää.

Kapinallinen mieli ei sopinut uskonnon muottiin

Jehovalaisuuden yhteisössä osoitettiin, että jos synnyt Jehovan todistajien perheeseen eikä sinusta kuitenkaan tule sellaista, on tämä suuri pettymys ja tulet kuolemaan pelätyssä Harmageddonissa. Teini-iässä Aleksille syntiset seurustelu ja seksi nousivat kuitenkin esille ja pohdinta evoluutiosta alkoi kiinnostamaan.

Aleksin ensikosketus syntiin olikin masturbointi pornoa katsellessa, mikä oli ehdottomasti kiellettyä jehovalaisuudessa. Syntiseksi leimattu teko sai kuitenkin Aleksin tuntemaan syyllisyyttä nopeasti, vaikka kyseessä oli loppujen lopuksi täysin luonnollinen asia.

- Jos esimerkiksi ajattelen, että ”kyllä pitäisi antaa teini-ikäisille lupa runkata, että he saisivat tutustua itseensä” ja siitä luodaan syyllisyyden tunnetta, se on sellainen asia, jonka vuoksi en juuri arvosta uskontoja. Ne ovat kuitenkin niin herkkiä ja henkilökohtaisia asioita, että niihin jatkuva synnin leimaaminen voi tehdä ihmisten hyvinvoinnille aika paljon pahaa, Aleksi korostaa.

- Varmaan teini-ikäisenä kasvoin yhä enemmän siihen uskonnon muottiin. Mutta sitten henkisessä kehityksessä alkoi tulla ristiriitoja siitä, etten oikein enää meinannut ajatuksieni kanssa sopia siihen muottiin. Olisin halunnut itse tulkita asioita ja selvittää, mistä tässä maailmassa on kyse, Aleksi lisää.

(kuva: Shutterstock)

Tällainen jehovalaisuuden silmissä kapinallinen ajattelutapa ja sisäiset ristiriidat alkoivat syömään Aleksia sisältä. Aleksi ajatteli, että koetteleva vaihe menisi ohi, jos hän rukoilisi ja lukisi Raamattua enemmän. Yrityksistään huolimatta Aleksin epäilykset ja kyseenalaistavat ajatukset eivät kuitenkaan kadonneet mihinkään.  

Lopulta uskonto alkoi tökkimään Aleksia niin paljon, että hän päätti lähteä yhteisöstä 30-vuotiaana ja meni opiskelemaan yliopistoon. Aleksille lähteminen oli huumaavan vapauttavaa, kun yhtäkkiä hän saikin tehdä mitä haluaa. Aleksi joutui kuitenkin käymään henkistä kamppailua itsensä kanssa, jotta hän pääsisi irti jehovalaisuuden opettamasta ajattelumaailmasta.

Vapaus ei tullut ilmaiseksi, sillä Aleksi menetti päätöksensä myötä välit lähipiiriinsä ja perheeseensä. Aleksi myöntääkin meinaavansa herkistyä joka kerta, kun hän muistelee elämänsä vaikeinta asiaa, eli kun hän kertoi vanhemmilleen jättävänsä yhteisön.

- Minulla on onneksi paljon ihmisiä, jotka ovat käyneet samaa läpi ja pystyn heidän kanssaan juttelemaan niistä asioista. Se on hirveästi auttanut minua asian käsittelyssä, Aleksi toteaa.

Aleksi kuitenkin painottaa, että yhteisöstä pois lähteminen oli monien sattumien summa.

- Mielestäni siitä uskonnosta pois lähteminen ei ollut minun kohdallani sitä, että olisin ollut mitenkään fiksu, tai että olisin aina halunnut tehdä sen.Siinä sattui käymään niin, että silloin, kun minulla oli herkkä hetki elämässä, oikeat ihmiset puhuivat minulle oikeita asioita. Se antoi minulle mahdollisuuden siihen, että aloin itsekin kyseenalaistamaan asioita, Aleksi korostaa.

- Sitten minulla oli rohkeutta hypätä yhteisöstä pois, vaikka se oli todella pelottavaa, koska tiesin sen vievän minulta välit minulle rakkaisiin ihmisiin, Aleksi lisää.

Onnellinen ilman Jumalaa

Nykyään Aleksi asuu puolisonsa kanssa ja hän on saanut ympärilleen paljon uusia ihmisiä. Aleksi kertoo nykyään näkevänsä yleisesti uskonnot enemmän sosiaalisina rakenteina kuin varsinaisesti jumalan organisaatioina. Lisäksi Aleksi uskoo, että jumalkaipuun sijaan ihminen saattaa haluta ennemmin yhteisöllisyyttä tai vain selityksen elämälle ja kuolemalle.

Aleksi toteaakin olevansa tyytyväinen siihen, että hän lähti Jehovan todistajien yhteisöstä sekä siihen, ettei hänellä ole enää jumalsuhdetta.

- Tällä hetkellä koen itseni onnellisemmaksi kuin silloin, kun minulla oli jumalsuhde. Mutta tämä on vain minun kokemukseni. Olen kuullut monilta, että he ovat paljon onnellisimpia, kun he kokevat, että heillä on jumalsuhde. Minulla ei ole mitään syytä epäillä heidän mielipidettään tunnemaailmaansa, Aleksi painottaa.

Aleksi kuitenkin myöntää joskus miettineensä, että voisiko hän palata yhteisöön perheensä luokse omin ehdoin. Aleksi on kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, ettei hän enää palaisi Jehovan todistajien yhteisöön.

- Se olisi niin lujasti omien arvojeni vastaista. Koen kuitenkin, että ihmisen on hyvä olla rehellinen sen suhteen, mihin uskoo. Minun kohdallani palaaminen ei siis toimisi, Aleksi toteaa lopuksi. 

Aleksi kertoo jaksossa myös muun muassa, miten jehovalaisuudessa reagoidaan henkilöön, joka ei kykene tai halua panostaa uskontoon tai sen toimintaan. Koko jakson voit kuunnella artikkelin alusta tai täältä.

(kuva: Shutterstock)

Voice.fi, Iskelmä, Radio Nova ja Podplay ovat kaikki osa Bauer Mediaa.

Artikkeli päivitetty 25. heinäkuuta 2022 kello 9:38.

Lue myös: Toisinajattelija vertaa foliohattu-nimitystä rasismiin: "Yhtäläisyyksiä rasistisen syrjivän suhtautumisen kanssa"

Lue myös: Kuinka pitkään bilettäminen voi olla elämäntapa? Pitkän linjan elämäntapajuhlija kertoo oman näkemyksensä

Kilpailut

Uusimmat