Kuva: Fotolia

Osa miehistä ei todella ole kykeneviä parisuhteeseen - syynä viallinen geeni

16.02.2016 20:15 - Senja Rapila

Joillain miehillä on tuplamäärä arginiinivasopressiini-reseptori- eli AVPR1A-geeniä, joka vaikuttaa sitoutumishalukkuuteen negatiivisesti.

Kuten tutkimukset osoittavat, vain kolme prosenttia nisäkkäistä muodostavat monogaamisia suhteita. Ihmiset eivät kuitenkaan kuulu tähän pieneen prosenttimäärään; Ihmiselle tyypillisempää on sarjamonogamia, eli kahden ihmisen välinen seksisuhde, joita samalla ihmisellä on useita peräkkäin. 

Tätä sitoutumisasiaa lähdettiin tutkimaan preeriamyyrillä, sillä se jakaa noin 92 prosenttia geneettisestä koodistaan ihmisen kanssa. Preeriamyyrä luo kuitenkin ihmisistä poiketen elinikäisen sosiaalisen ja monogamisen suhteen kumppaniinsa, ja vain 10 prosenttia jälkeläisistä on syrjähypyn tulosta.

Preeriamyyrää ja ihmistä yhdistää se, että niiden oksitosiini- sekä vasopressiinihormonit ovat identtisiä ja molemmat tuottavat niitä vastaavissa osissa aivojaan. Molempien tuotannon saa aikaan seksi.

- Oksitosiinin ja vasopressiinin seurauksena preeriamyyräkoiras leimautuu naaraaseen niin vahvasti, ettei se kiinnostu enää muista naaraista. Preeriamyyräkoiras ei luo enää uutta suhdetta senkään jälkeen, jos naaras kuolee. Myös ihmisellä oksitosiini ja vasopressiini ovat tärkeitä läheisyys- sekä kiintymyshormoneita, jotka selittävät hellyydenhalun seksin jälkeen, eläintieteilijä ja evoluutiopsykologi Markus Rantala kertoo.

Oksitosiinilla vaikutusta sitoutumishaluun

Tutkimuksissa huomattiin, että oksitosiinilla, eli mielihyvähormonilla, sekä vasopressiinilla oli todella suuri vaikutus eri lajien sitoutumiseen. Huomattiin, että jyrsijät tunnistavat kumppaninsa hajusta - pelkästään oksitosiinin vaikutuksesta.

Preeriamyyrillä lajitoverin tunnistaminen tapahtuu yhdessä palkitsemisjärjestelmän aktivoitumisen kanssa, joka puolestaan on yhteydessä oksitosiini- ja vasopressiinireseptoreihin sekä dopamiinitasoihin. Eli oksitosiinin tuotanto seksin yhteydessä auttoi niitä leimautumaan kumppaniinsa sekä tunnistamaan sen myöhemminkin.

- Kun preeriamyyrä näkee leimautumisen jälkeen kumppaninsa uudelleen, pelkkä näkeminen tuottaa sille mielihyvää, joka puolestaan motivoi sitä olemaan kumppaninsa seurassa myöhemminkin, Rantala sanoo.

Ne lajit, joiden elimistö ei tuota oksitosiinia, eivät muodosta lainkaan parisuhteita. Ne tunnistavat kumppanin parittelun hetkellä ja tuntevat mielihyvää, mutta eivät osaa yhdistää niitä myöhemmin toisiinsa.

Viallinen geeni vaikeuttaa luottamuksen rakentamista

Pettävien ja uskollisten preeriamyyrien geenit eroavat muun muassa vasopressiini reseptoreja koodaavan geenin AVPR1A:n osalta. Tämä sama geeni ennustaa, onko ihmiskoiras sitoutuvaa tyyppiä. 

Eräässä tutkimuksessa tutkittiin vasopressiiniin vaikuttavaa AVPR1A-geeniä 522 kaksosparilta, jotka elivät parisuhteissa. Ilmeni, että geenin tietty jakso pystyttiin yhdistämään miesten sitoutumiskyvykkyyteen; kaksi kopiota kieli sitoutumiskammosta, jakson puuttuminen kertoi vahvasta taipumuksesta vakiintumiseen.

Miehet, joilla on näitä kyseisiä dna-pätkiä kaksi, olivat useammin naimattomia kuin miehet, joilla oli niitä pelkästään yksi tai ei yhtään. Jos tuplajaksoinen mies oli naimisissa, hänellä oli tuplasti enemmän avio-ongelmia kuin muilla. 

Tutkimuksessa selvisi myös, että myyrät joilla oli huono tilanhahmotuskyky, pettivät naaraitaan helpommin eksyessään. Testien mukaan myös alkoholi vaikutti niiden dopamiinin tuotantoon, eli siihen joka pitää ne leimautuneina naaraaseen, joka johti lopulta pettämiseen.

Lue myös: Hyväkin suhde voi päättyä eroon - katso miksi

Lue myös: Älä tuhlaa enää aikaasi turhiin treffeihin - 6 deittivinkkiä vakavasta suhteesta haaveileville

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat