Tähtitieteilijät ovat vuosikymmeniä uskoneet, että galaksimme keskipisteessä sijaitseva Sagittarius A on supermassiivinen musta aukko. Sen ympärillä kiertävien tähtien liikkeiden perusteella sen massaksi on arvioitu noin 4 miljoonaa Auringon massaa. Tämä koko massa on keskittynyt äärimmäisen tiiviille alueelle, jonka halkaisija on enintään kolmannes Maan ja Auringon välisestä etäisyydestä.
Tällainen tiiviys sulkee käytännössä pois kaikki muut selitykset paitsi supermassiivisen mustan aukon. Tuore, 14. helmikuuta 2026 julkaistu tutkimus kuitenkin esittää, että kyseessä saattaakin olla jotain vielä eksoottisempaa.
Galaksin keskeltä voi löytyä ultra-tiheä keskittymä pimeää ainetta. Perinteisesti tieteilijät ovat ajatelleet, että galaksin keskellä on pistemäinen massakeskittymä eli musta aukko, ja sen ympärillä leijuu pimeän aineen huntu. Uusi malli ehdottaa, että nämä kaksi ovatkin samaa ainetta.
Lue myös: Ruotsalaiset tekivät huipputeknologisen puolustushankinnan Suomesta
Tutkijoiden mukaan galaksin keskustaa hallitseva kohde voisi koostua fermionisesta pimeästä aineesta. Se koostuu kevyistä alkeishiukkasista, jotka järjestäytyvät erittäin tiheäksi ytimeksi. Tämä ydin voisi tuottaa lähes identtisen gravitaatiovaikutuksen kuin musta aukko.
Sama pimeä aine jatkuisi ytimestä ulospäin muodostaen koko galaksia ympäröivän halon. Tiivis sisäydin ja sitä ympäröivä laajempi halo selittäisivät yhdessä sekä keskustan kaoottisen liikkeen että kauempana näkyvän rauhallisemman pyörimisen.
Toistaiseksi havaintoaineisto ei vielä ratkaise, onko galaksimme ytimessä musta aukko vai fermionisesta pimeästä aineesta rakentunut tiivis keskus. Seuraavien vuosien entistä tarkemmat havainnot ratkaisevat, onko Sagittarius A todella musta aukko, vai piileekö galaksimme sydämessä jotakin vielä oudompaa.
Lue myös: Tulevina öinä kannattaa tähyillä taivaalle – revontulia voi nähdä myös eteläisessä Suomessa
Lue myös: Poliisi tutki valoilmiöta ja räjähdystä Ahvenanmaalla
Lue myös: Kuukausia avaruudessa jumissa olleet astronautit ovat viimein laskeutuneet Maahan
Lähde: SciTechDaily, Wikipedia