Kuva: Shutterstock

Helsinkiläinen Jan, 32, on eristäytynyt täysin koronan takia - pian jo vuosi ilman lähikontakteja

02.03.2021 20:15 - Iiro Myllymäki / iiro.myllymaki@bauermedia.fi

Janilla pakko-oireinen häiriö ja siihen liittyvä sairastumisen pelko ovat ottaneet vallan korona-aikana. "Minulla on vahva tunne, että teen oikein, vaikka monet muut pitävät minua outona ja sairaana."

- Aikaisemminkin on tietysti tiennyt, miten tärkeitä muut ihmiset ja vuorovaikutus ovat, mutta on se ymmärrys vahvistunut. On ollut myös jonkinlainen yllätys, miten hyvin kuitenkin on pärjännyt ja jaksanut. Tämä aika on vahvistanut luottamusta omaan sopeutumiskykyyn.

Nämä sanat voisivat olla peräisin monenkin korona-aikaa summaavan ihmisen suusta, mutta helsinkiläinen 32-vuotias Jan on elänyt hyvin poikkeuksellisen korona-ajan. Punavuoressa yksiössään yksin asuva mies on rajannut kaikki lähikontaktit käytännössä katsoen olemattomiin, kohta jo vuoden ajan. Syynä tähän on pakko-oireinen häiriö ja siihen liittyvä sairastumisen pelko, jotka laukaisevat voimakkaan ahdistuksen riskialttiiksi tulkittavissa tilanteissa epidemian jyllätessä.

Jan alkoi rajata kontaktejaan viime vuonna 12. maaliskuuta alkaen sen jälkeen, kun hallitus oli tiedotustilaisuudessaan suositellut rajoittamaan ei-välttämättömiä lähikontakteja. Koronatapaukset olivat Suomessa kasvussa ja kansalaisten kriisitietoisuus nousemassa. Eristäytyminen tapahtui Janilla asteittain. Ensimmäisen parin viikon aikana hän huomasi esimerkiksi kaupassakäynnin tuottavan niin paljon ahdistusta, että hänen oli luotava elämäänsä uusi järjestelmä, jolla hän pystyisi minimoimaan koronatartunnan saamisen riskin. Tämän tajuamisesta käynnistyi tiukempi eristäytyminen.

Korona voi voimistaa pakko-oireisuutta

Korona-aika on ollut haasteellinen monelle, mutta pakko-oireisesta häiriöstä kärsiville ihmisille se on saattanut olla erityisen haastava. Pakko-oireinen häiriö tavataan jakaa pakkotoimintoihin ja pakkoajatuksiin. Pakkotoiminnoista ehkä tyypillisimpänä nostetaan esiin jatkuva käsien peseminen, ja tätä pakkotoimintoa korona-ajan toistuva hygieniasta muistuttaminen on todennäköisesti monella voimistanut, kertoo Mieli Suomen mielenterveys ry:n kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck.

- Monella pakko-oireisella ihmisellä on pakkoajatuksia ja -toimintoja, jotka liittyvät puhtauden puutteeseen, pöpöihin ja likaan. Pakkotoimintona voi olla jatkuva käsien pesu, ja heti kun on pessyt kädet, tulee uudestaan ajatus, että tarttuiko hanasta jokin pöpö ja sitten joudutaan uudestaan pesemään kädet. Korona-aika on vahvistanut tällaisia vaikeuksia hallita omia pakkotoimintoja, Wahlbeck sanoo.

Wahlbeckin mukaan on yleistä, että pakko-oireisuuteen yhdistyy sairastumisen pelkoa. Hänen mukaansa näin on arviolta lähes puolessa tapauksista.

Janilla pakko-oireinen häiriö on todettu kymmenen vuotta sitten, mutta oireilua oli jo ennen tätä. Hänellä pakko-oireinen häiriö on jo ennen koronaa näkynyt käsienpesun lisäksi esimerkiksi tarkkuutena elintarvikehygieniasta ja oikeista säilytyslämpötiloista. Hänellä on ollut myös tarkistamispakkoja, joiden myötä hän on joutunut monta kertaa tarkistamaan, jäikö hella päälle tai vesihana auki ja menikö ovi varmasti lukkoon. Korona-aikana käsienpesu on Janilla lisääntynyt, mutta ei niinkään epämääräisenä pakko-oireena, vaan osana hänen itse itselleen asettamia uusia hygieniavaatimuksia. Hän esimerkiksi pesee kätensä saippualla aina koskettuaan sellaiseen tavaraan tai elintarvikkeeseen, jonka hän on tuonut asuntoonsa alle 72 tuntia sitten.

Aurinkoinen kävelylenkki muuttuu pakokauhuksi

Kun Jan eristäytyi, hän alkoi käydä kaupassa vain noin kerran viikossa. Tuolloinkin hän meni 24/7 auki olevaan hypermarketiin yöaikaan — käytännössä lähes tyhjään halliin. Hän päätti, ettei ole missään lähikontaktissa ihmisiin eikä koske mihinkään kotinsa ulkopuolella ilman jotakin käsiensä suojana.

Vaikka kauppa olisi ollut yöaikaan lähes tyhjä, aina Jan ei voinut välttyä kulkemasta jonkun läheltä.

- Jos joku on pitänyt esimerkiksi ohittaa käytävällä, olen hyvissä ajoin vetänyt syvään henkeä ja pidättänyt hengitystäni vielä hyvän matkaa sen jälkeen, kun olen ohittanut henkilön. Olen myös kulkenut kassan ohi niin, että ostosten hihnalle laittamisen ja niiden keräämisen välissä olen käynyt vähän kauempana hengittämässä. Olen hengittänyt ainoastaan muutaman metrin päässä kassasta. Se on varmasti näyttänyt hyvin eriskummalliselta, mutta olen ajatellut, että mitä väliä.

Jan pidättää hengitystään myös kulkiessaan rappukäytävässään. Mies asuu kolmannessa kerroksessa, joten askeleet saavat olla rivakat. Sittemmin Jan on karsinut koronaelämästään kauppareissut kokonaan pois koronan toisen aallon pahennuttua lähes neljä kuukautta sitten. Nyt hän hoitaa kauppaostoksensa kotiinkuljetuksella.

Ulkoilua Jan on harrastanut useimmiten aamuyöstä, kun Helsingin kadut ovat tyhjimmillään.

- Kävelyretkellä saattaa mennä kaksi tai kolme tuntia. Istumista on tullut tänä aikana ihan liikaa, Jan sanoo.

Helsingin aamuöiset, tyhjät kadut ovat tulleet tutuiksi Janille koronan aikaan. (kuva: Shutterstock)

Kesällä Jan kokeili kävelylenkkejä myös päiväsaikaan, koska hän halusi nauttia lämmöstä ja auringosta. Nämä kävelyt olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin rentouttavia.

- Siinä tilanteessa sisällä on pakokauhu. Tuntuu, että on täysin irrallaan siitä, mitä ympärillään näkee. Maailma tuntuu olevan täynnä uhkia.

Öisten kuljeskelujen lisäksi Janin korona-arki on kulunut muun muassa lukemalla yhteiskunnallisiin aiheisiin paneutuvia artikkeleita, kuuntelemalla klassista musiikkia ja katsomalla tv-sarjoja. Tutuiksi ovat tulleet muun muassa ilmiöiksi nousseet Bridgerton, Musta kuningatar ja The Crown.

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat