Pitkällä muusikon urallaan Anssi Kela on kokenut sekä laskut että nousut. Tällä hetkellä tähti elää kovaa nousukauttaan ja miehen keikoilla käy enemmän väkeä kuin koskaan. Esityksiä ylistetään niin fanien kuin median osalta, ja Kela vaikuttaa ottaneen somen haltuun tavalla, josta muilla artisteilla on vielä oppimista.
Kaikesta näkee, että Kela on jollain tavalla puhjennut kukkaan viimeisten vuosien varrella. Miten mies itse asian näkee?
– Ajattelen sen ehkä niin, että kukkaan puhkeaminen on elämän mittainen prosessi. Jos mietin itseäni artistina, niin minusta tulee koko ajan parempi ja parempi. Jos minua vertaa 15 vuoden takaiseen Nummela-Anssi Kelaan, niin olen häneen verrattuna ylivoimainen, nauraa Kela.
– Jossain vaiheessa tulee varmaan se saturaatiopiste, ja taidot eivät kartukaan ja voimat hupenevat. Se on luonnollista. Silloin saattaa löytyä uusi vahvuusalue. Jos ei jaksa enää riehua keikoilla vaatteitaan läpimäräksi, juttu täytyy tehdä eri näkövinkkelistä ja luottaa vanhuuden ja iän mukana tuomaan kokemukseen.
”Iän karttumisen ei tarvitse näkyä artistin työssä”
Vuosien karttuminen ei pian 44-vuotiasta muusikkoa huoleta. Ikääntyminen tuo ehkä harmaita hiuksia, mutta mahdollisesti myös lisächarmia ja uudenlaisen otteen työhön.
– Vaikka fysiikka rapistuu, niin homma toimii muuten. Johnny Cash teki mielestäni parhaimmat levytyksensä elämänsä viimeisten kymmenen vuoden aikana. Muitakin esimerkkejä on paljon. Se antaa rohkaisua, täytän 44 kesällä, hymyilee tähti.
– Samaan aikaan kun tätä haastattelua tehdään, niin Alangon Ismo, naapurini Käpylästä vetää lavalla täysillä. Hänellä on mittarissa kymmenen vuotta enemmän kuin minulla, eikä se se näy yhtään. Minullakin siis lienee jalka aika kaukana haudasta.