Kuva: Pendulo Studios

Ei missään nimessä pikkulasten peli - Arvostelussa: Blacksad – Under the Skin (PC)

14.11.2019 15:15 - Henri Laukka

Jos luulit tarinavetoisten seikkailupelien ajan olevan ohi, niin Pendulo Studiosin Blacksad: Under the Skin todistaa luulon vääräksi.

Syntisen ja julman New Yorkin kaupungin kuuma kesäinen iltapäivä. Istuin toimistossani selaten viimeisimpään juttuuni liittyvää aineistoa. Mies – se paskiainen – oli pettänyt vaimoaan työnantajansa morsiamen kanssa, siitä ei ollut epäilystäkään. Asia seisoi mustaa valkoisella luottomieheni Weeklyn ottamissa valokuvissa, jotka nyt lepäsivät pöydälläni olevassa kirjekuoressa. Oveltani kuului koputus ja vastaustani odottamatta sisään asteli lantiot keinahdellen nainen punaisessa, ihoa myötäilevässä mekossa.

”Blacksad?” Nainen kysyi. Hänen tummat silmänsä nauliintuivat omiini kysyvä katse sisällään. Nyökkäsin leukaani hieroen ja tumppasin sormissani olevan tupakan pöydälläni odottavaan lasiseen tuhkakuppiin. Tuhkakuppi suorastaan pursusi tervaisia jätteitä. Se pitäisi tyhjentää.

”Minulla on sinulle töitä”, nainen jatkoi ja istahti pöytäni vierellä odottavalle tuolille, asetellen tupakka-askin kokoisen – ja mielestäni tarpeettoman pienen – käsilaukun vienosti syliinsä. Aavistin sillä hetkellä, että tämä nainen tietäisi vaikeuksia.

(kuva: Pendulo Studios)

Näillä sanoilla voisi alkaa mikä tahansa film noir -tyylisuuntaa edustava etsivätarina. Taustalla soisi pehmeä jazz ja tarinan päähahmo olisi piinkova yksityisetsivä, sotaveteraani, joka yrittää selvitä julmassa kaupungissa gangstereiden ja femme fataleiden keskellä. Blacksad: Under the Skin edustaa juuri tätä tyylisuuntausta, joskin värimaailma on menneisyyden mustavalkorainoja laajemmalla skaalalla toimiva kokonaisuus. Blacksadin etsivähahmo perustuu espanjalaisten Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guardinon samannimiseen vuonna 2000 alkaneeseen sarjakuvaan, jossa rujo ja ihmismäisen kissan ulkoasun omaava yksityisetsivä Blacksad ratkoo mysteerejä 1950-luvun lopun Yhdysvalloissa. Tässä maailmassa kaikki hahmot ovat Ankkalinnamaiseen tyyliin antropomorfisia, sanalla sanoen eläimiä.

Sarjakuvataustoistaan ja niille uskollisesta piirrosmaisesta ulkoasustaan huolimatta Blacksad: Under the Skin ei ole missään nimessä pikkulasten peli. Pelin aikana sattuu ja tapahtuu hurmeisia asioita runsain mitoin, tupakkaa poltetaan aikakaudelle tyypilliseen tapaan jatkuvalla syötöllä, viinaa juodaan ja juonellisestikin ollaan vahvasti K18-alueella. Pelimaailma on rasistinen ja kuvastaa 1950-lukua kaikin tavoin. Sarjakuvia en ole lukenut, mutta ainakin videopeliversion kohdalla tämä taidesuuntauksen ja julman maailman välinen kontrasti toimii äärimmäisen hyvin. Blacksad: Under the Skin näyttää ja tuntuu hyvältä jokaisella ulkonäöllisellä osa-alueellaan.

(kuva: Pendulo Studios)

Pelin tarina kulkee varsin jouhevasti perinteisiä film noirille ja etsivätarinoille tyypillisiä latuja. Paikallisen nyrkkeilysalin pitäjä on hirttäytynyt ja Blacksadia pyydetään tutkimaan, että oliko kyse sittenkään itsemurhasta. Tarinan aikana törmätään niin toinen toistaan tyypillisempiin gangstereihin, näiden härkäpäisiin henkivartijoihin, kuin kieroihin ja älykkäisiin salaliittoihinkin. Vaikka tarina alkaa varsin ennalta-arvattavasti, niin se kehittyy askel askeleelta mielenkiintoisempaan suuntaan. Lopun kliimaksi on palkitseva ja lopputekstien rullatessa tuntee olonsa tyytyväiseksi juonenkäänteiden edessä.

Blacksad: Under the Skin osaa olla myös äärimmäisen turhauttava peli, sillä se sisältää runsain mitoin suuresti inhoamiani QTE (Quick Time Event) kohtauksia. Nämä mekaniikat ovat toki genrelle ominaisia kamppeita, mutta kysymys kuuluukin, että tarvitseeko niiden lopulta olla? Toki näillä napinrämpytyskohtauksilla haetaan muutoin varsin rauhallisesti ja dialogivetoisesti soljuvaan peliin enemmän toiminnallisia ulottuvuuksia, mutta eikö voitaisi ihan kollektiivisesti sopia, että tästä reaktionopeuteen perustuvasta pelimekaniikasta pitäisi päästä eroon mahdollisimman pian? Tilalle voisi kehittää jotain innovatiivisempaa ja modernimpaa, eletäänhän pian jo sentään 2020-lukua.

(kuva: Pendulo Studios)

Muutoin pelimekaniikat sisältävät muutamia ihan mukaviakin ja kekseliäitä juttuja. Yhtä keskeisistä hienosti toteutetuista mekaniikoista edustavat pelin dialogien aikaan vastaan tulevat kissanvaisto-kohtaukset, joissa Blacksadin kuulo-, haju- ja näköaistien avulla havainnoidaan, että puhuuko keskustelukumppani esimerkiksi totta vai tarua ja onko ympäristössä piilossa jotain merkityksellistä. Tämän lisäksi pelissä pitää oikeaan yksityisetsivätyyliin laittaa aivot töihin ja yhdistää pelaajan löytämiä vihjeitä toisiinsa selvittääkseen esimerkiksi, että kenelle murhapaikalta löydetyt kengänjäljet kuuluvat.

Yksi pelin suurimmista turhautumista aiheuttavista säröistä on se, että bugeja riittää enemmän kuin laki sallii. Välillä pelin hahmojen puheäänet esimerkiksi katoavat ja pelaaja joutuu katselemaan hetken aikaa mykkäelokuvaa. Pariin otteeseen jouduin lopettamaan pelin, siirtymään alkuvalikkoon ja kelaamaan progressiovalikosta tallennustilanteen taaksepäin, sillä olin yksinkertaisesti jumissa enkä pystynyt etenemään. Toisinaan animaatioissa pelihahmojen käsissä olevat tavarat jäävät leijumaan metrin päähän kämmenestä ja välillä hahmot puolestaan heittävät näkymättömyysviitat ylleen ja katoavat pelikuvasta kokonaan. Peli tuntuu todella viimeistelemättömältä tapaukselta, sillä tällaisia pikkuvikoja ilmenee jatkuvasti. Silti pelin pystyy kyllä nykyisessä kuosissaan pelaamaan läpi, mutta peli-iloahan tämmöinen syö. Onneksi nämä viat ovat korjattavissa päivityksillä, joten lähitulevaisuudessa peli tulee varmasti olemaan paremmin pelattavassa kunnossa.

(kuva: Pendulo Studios)

Pituudeltaan Blacksad: Under the Skin on aika tynkä. Omalla pelikerrallani läpäisyyn uhrautui aikaa ainoastaan piirun verran vajaat 11 tuntia, mikä on nykystandardeilla mitattuna varsin lyhyt aika. Toisaalta taas tämäntyyliselle tarinalle esimerkiksi 20 tunnin mitta olisi ehkä vähän turhankin pitkä kokemus ja nykyisessä lyhykäisessä mitassa uudelleenpeluulle, ja eri vaihtoehtojen tutkimiselle, on enemmän mielenkiintoa. Peli antaa myös ymmärtää, että eri puzzleihin on olemassa vaihtoehtoisia ratkaisuja, joten myös tämä lisää uudelleenpeluuarvoa.

Kaiken kaikkiaan Blacksad: Under the Skin on ennen kaikkea tarinaltaan oikein miellyttävä kokemus. Peli on lyhykäisyydessään ja hinta-laatusuhteessaan oikeinkin mukavaa yhden viikonlopun puuhastelua. Odotan tälle kissaihmisten etsiväseikkailulle ehdottomasti jatkoa.

Blacksad: Under the Skin julkaistaan PC:lle, Playstation 4:lle ja Xbox Onelle 14. marraskuuta sekä Nintendo Switchille 28. marraskuuta.

Lue myös: Kävelysimulaattori, joka jakaa pelaajat kahteen leiriin - Arvostelussa: Death Stranding (PS4)

Lue myös: Dark Soulsin kevytversio - Arvostelussa: Code Vein (PC)

Lue myös: Ei näin, Ubisoft - Arvostelussa: Tom Clancy's Ghost Recon Breakpoint (PC)

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat