Kuva: Astro Gaming

Eliittihinnalla vaativalle pelaajalle - Testissä: ASTRO A50 -pelikuulokkeet ja C40 TR -peliohjain

25.05.2020 18:00 - Henri Laukka

ASTRO Gaming tarjoaa A50 headsetin ja C40-peliohjaimen muodossa pelaajille priimaa, mutta tuotteiden hinnat on osittain hinnoiteltu yläkanttiin.

Toimituksemme sai testiin laadukkaista oheislaitteistaan tunnetun ASTRO Gamingin valmistamat, ja paitsi eliittipelaajille niin myös tavallisille kuluttajillekin suunnatut, ASTRO C40 TR -peliohjaimen sekä ASTRO A50 headsetin. Pelaavalle kansan osalle laadukkaita oheislaitteita tarjoava yritys on tehnyt parin kuukauden testin perusteella tarkkaa työtä viimeistelläkseen molemmat laitteet vimpan päälle. Laitteet ovat varsin hintavia, joten onko työnjälki kuitenkaan reippaan hintalapun arvoista?

Astro C40 TR Controller

ASTRO mainostaa C40 TR -ohjaimen olevan vaativammalle pelaajalle suunnattu ja modulaarisia ratkaisuja tarjoava laite. Heti kärkeen silmiin pistää laadukas pakkaus, joka on mietitty alusta loppuun asti. Kestävään, mutta helposti avattavaan pahvipakkaukseen sisältyy paitsi nippu ohjekirjoja niin myös kovamuovinen kuljetuslaatikko, joka sisältää itse ohjaimen ja muut käyttöön tarvittavat härpäkkeet. Pakkaus sisältää modulaaristen osien - kuten ristiohjaimen ja ohjaustattien - vaihtamiseen tarvittavan ruuvarin, langattomaan yhteyteen tarvittavan USB-donglen, ohjaimen akun lataamiseen ja langalliseen käyttöön soveltuvan USB-johdon sekä erilaisilla korkeuksilla ja pintakuvioinnilla varustetut ohjaintatit. Kaikesta paistaa laatu ja laitteen ensituntuma henkii hintalapun arvoista käytettävyyttä.

Itse ohjain istuu käteen kuin nakutettu ja niin pintamateriaaleissa kuin yleisessä tuntumassa ei voisi juurikaan parantaa. Ohjain ei ole myöskään kevyimmästä päästä, vaan sen ominaispaino on juuri sopivan raskas. Ohjain ei tunnu tästä johtuen myöskään miltään muoviselta helistimeltä, vaan sen paino tuo otteeseen mukavaa varmuutta. Ohjaimen pintamateriaali on mattamusta, eivätkä kämmenet liusu sen pinnalta edes hikoillessaan. Napit tuntuvat jämäköiltä ja myös olka- sekä pohjaliipaisimissa on hyvä tuntuma. Vaikka kyseessä onkin virallisesti PS4:lle lisensoitu ohjain, niin modulaarisen suunnittelun ansiosta pelaaja pystyy halutessaan vaihtamaan ohjaintattien paikat enemmän Xbox tyyliseen järjestykseen, mikä lisää ehdottomasti ohjaimen vetovoimaa PS4-leirin ulkopuolella.

Ohjaimesta löytyy perustoimintojen lisäksi sen alapuolelle sijoitetut lirpakkeet, joita voi kutsua vaikka pohjaliipaisimiksi. Nämä ovat perusasetuksillaan määritetty A- ja B -napeiksi (PS4:llä X ja O), mutta PC:lle ladattavan softan avulla ne voi muokata mieleisekseen. Tästä lisää myöhemmin. Lisäksi ohjaimen alta löytyvät kytkimet, joilla olkaliipaisinten liikkumaradan voi rajata niin, että ne menevät pohjaan vain puoleenväliin asti. Näitä lukkoja käyttämällä ilmenee kuitenkin ongelma, jonka vuoksi ohjain ei rekisteröi kaikkia liipaisimien painalluksia, vaikka niiden herkkyys olisikin softapuolelta asetettu tappiin asti. Tämän vuoksi testasin ohjainta suurimman osan ajasta ilman kyseisiä lukituksia.

Ohjaimen ammattilaisvetovoimaa lisää ennestään se, että näppäimiä voi halutessaan muokata myös softapuolella. Koneelle ladattavalla erillisellä ohjelmalla saa muokattua käytännössä kaikkea ohjaimeen liittyvää kilkettä.

Jokaiselle napille, pohjasta löytyviä nappeja myöten, voi määrittää ohjelman kautta erilaisen käyttötarkoituksen, ohjaintattien sekä liipaisimien herkkyyttä voi säätää, ohjaimen kautta headsettiin kulkevaa ääntä voi muokata ekvalisaattorin kautta haluamakseen ja jopa tärinän tasapainoa ja ohjaimen ledien kirkkautta saa muokata mieleisekseen. Näin vahva muokattavuus on erittäin tervetullutta paitsi vaativammalle pelaajalle niin myös esimerkiksi erilaisista vaivoista tai sairauksista kärsiville ja esteettömyyttä tarvitseville pelaajille.

Softapuolelta löytyy myös ohjaimen kanssa kokemani ensimmäinen kompastuskivi. Ohjain toimi kyllä ensimmäisellä kytkentäkerralla PC:llä oikeinkin mallikkaasti, mutta jostain syystä toisella kytkentäkerralla se lakkasi toimimasta kokonaan. Korjauskeino löytyi lopulta jostain yrityksen foorumin syövereistä: Poista ajurit ja asenna perus Playstation 4 -ohjaimen ajurit tilalle. Tällä korjauksella ohjain toimikin lopun aikaa ilman mitään ongelmia. Playstation 4:llä pelatessa ohjaimen kanssa ei ollut vastaavanlaisia esteitä ylitettävänä, joskin virallisesta Sonyn lisenssistään huolimatta esimerkiksi konsolin käynnistäminen ohjaimen PS-nappia painamalla ei onnistu. Lisäksi PS4 ei näytä ohjaimen akun tilaa missään, mikä johtunee Sonyn nihkeydestä kolmannen osapuolen laitevalmistajia kohtaan.

Myös ohjaimen mukana tuleva USB-johto on hieman arveluttava kampe. Piuhassa itsessään ei ole siis mitään vikaa, sillä se on muiden osien tavoin laadukkaan oloinen, paksu ja jykevä kampe. Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua tulevaisuudessa se, että johdon pää on muotoiltu täysin ohjaimen takana olevaan syvennettyyn USB-porttiin sopivaksi, joten alkuperäisen johdon hajotessa eri tavalla muotoiltujen USB-johtojen käyttäminen on pienoista arpapeliä. USB-porttia kun ei näe syvennyksestä, niin johdon asettaminen on hieman haasteellista.

Pienestä säädöstä huolimatta ASTRO C40 TR on kuitenkin äärimmäisen pätevä ja laadukas peliohjain vaativaan, tai miksei myös vähemmän vaativaan, käyttöön. Sen jokainen yksityiskohta on viimeisen päälle mietitty ja piirua vajaan 200 euron hintalappu on sille täysin oikeutettu. Isoltakin kuulostavalla euromäärällä saa käyttöönsä äärimmäisen laadukkaasti valmistetun ja pelissä kuin pelissä toimivan ohjaimen, jonka muokattavuus on huippuluokkaa.

Astro A50 Headset

Laadukkaasti pelien äänimaailman toistavat kuulokkeet ovat pelaajalle kuin pelaajalle elinehto, oli pelattava peli minkä genren tekele tahansa. ASTRO Gaming vastaa tähän huutoon julkaisemallaan ASTRO A50 headsetillä, joka ainakin lupausten perusteella pitää sisällään salaisuudet “legendaarisen” äänimaailman ulostuontiin. Ensimmäisenä näistä vehkeistä lukiessa kauhistuttaa kuitenkin niiden hintalappu, joka on 350 euron suuruinen. Hyvää ei kuitenkaan sanonnan mukaan saa halvalla, joten tuumasta toimeen ja testin pariin.

ASTRO A50 headset toistaa pakkauslaadussaan saman, minkä C40 ohjain teki. Kuulokkeet telakoineen ja oheispiuhoineen on pakattu jämäkkään pahviin, joka kestää kolhuja ja kuljetusta. Pakkauksessa sisällä on jälleen kerran ohjekirjanivaska, Dolby Atmos 2 vuoden aktivointikoodi, optinen äänipiuha, latauslaitteena toimiva USB-telakka sekä itse kuulokkeet. Siinäpä se. Liikkuvia osia, kilkkeitä ja mitään turhaa paketista on turha hakea.

Kuulokkeiden mukana toimiva telakka toimii paitsi USB-yhteyspisteenä koneen ja kuulokkeiden välillä niin myös äänilähtöjen ulostulona. Äänen saa telakasta vedettyä joko digitaalisen ulos- ja sisääntulon tai sitten perus 3.5mm plugin kautta läpivetona vaikkapa vahvistimeen. Eihän tässä nyt tietenkään mistään kovin hifimeiningistä puhuta, mutta onpahan valinnanvaraa, ja sitä on yllättävänkin paljon näin pieneksi laitteeksi. Lisäksi telakan takaosasta löytyy ylimääräinen USB-portti, mikä sekin on hyvä asia, sillä laitehan varaa yhden koneen porteista eikä niitä ole koskaan ainakaan liiaksi asti vapaana. Vielä lopuksi telakasta löytyy kytkin, jolla valitaan laitteen käyttötila PC:n ja Xboxin välillä.

Telakan päällä on luonnollisesti paikka kuulokkeille. Kuulokkeet sujahtavat omalle paikalleen telakan päälle turhia kikkailematta, kunhan vain muistaa laittaa ne oikein päin. Tässä asiassa auttaa toki telakkaan tehty lovi, johon luurien mikkipuomi asettuu mukavasti. Kuulokkeet latautuvat telakassa varsin nopeasti ja niiden lataus kestää myös pitkään.

Itse kuulokkeet ovat varsin laadukkaat, jämäkät ja kestävän oloiset. Isohkosta koostaan huolimatta ne ovat myös varsin kevyet, eivätkä pehmeällä toppauksella varustetut kuulokeosat paina korvia tai silmälaseja laisinkaan tuntienkaan pelisessioiden aikana. Sanka on säädettävissä pienellekin kallolle sopivaksi ja säätövaraa on mukavasti myös isopäisemmällä fysiikalla varustetulle ihmisolennolle. Akkukestokin tuntuu olevan varsin mukava, sillä minun ei tarvinnut kertaakaan edes koko päivän kestävän koneella olon aikana ladata kuulokkeita.

Kuulokkeisiin on sisäänrakennettu jos jonkinlaista säätönappia ja ominaisuutta. Perus äänensäätö onnistuu oikean käden peukalon helposti löytyvän rullan avulla. Saman käden ulottuvilla ovat myös äänimoodin (Dolby päälle/pois + esitallennettujen EQ tilojen) valitsin sekä ovelasti kuulokkeiden ulkopintaan “piilotetun” ääniyhteyden ja peliäänien välisen balanssin säätäminen. Vasemmassa kupissa puolestaan sijaitsee kiinteä puomimikki, jossa on pienestä koostaan huolimatta varsin hyvä, tasapainoinen eikä ainakaan liian diskanttivoittoinen ääni.

Vaikka ASTRO A50 headsetistä ei ole juurikaan pahaa sanottavaa, niin se kaikkein tärkein, eli kuulokkeiden äänimaailma, onnistuu kuitenkin aiheuttamaan lievän pettymyksen. Vaikka kuinka säätää ja kikkailee, niin ääni kuulostaa piirun verran liian ohuelta ja diskanttivoittoiselta. Verokiksi tähän otin omat PreSonuksen HD9 -studiokuulokkeet, jotka on liitetty koneeseen erillisen ulkoisen äänikortin kautta. A50:n kohdalla “ei niin tykin” basson ja lievän diskanttivoittoisuuden kuitenkin ymmärtää, sillä kevyyteen tähtäävän painon ja sisällä olevan elektroniikan vuoksi pitää tehdä kompromisseja. Pitkässä käytössä diskanttivoittoisuutta ei oikeastaan edes huomaa vaan siihen tottuu kyllä.

Diskanttisuudestaan huolimatta A50:t tuottavat varsin kirkasta ja selkeää ääntä, joka ei mene tukkoon missään tilanteessa. Äänen tasapainoa voi säätää jälleen kerran softapuolelta, sillä Astro tarjoaa myös headseteilleen erillisen ohjelman, jolla voi säätää äänen balanssia viimeisen päälle ja haluamakseen. Kaiken kaikkiaan ASTRO A50 headsetti on C40-peliohjaimen tavoin äärimmäisen laadukas ja kaikenlaiseen käyttöön soveltuva tuote. Ainoa hieman enemmän kirpaiseva asia niissä on aiemmin mainittu 350 euron hintalappu, sillä ihan niin arvokkaiksi en käyttökokemuksen perusteella tuotetta arvioisi. 250 euron hinnalla nämä lähtisivät helpommin myös minun mukaani kaupan hyllyltä.

Lue myös: Semiahdistavaa kuumottelua - Arvostelussa: Resident Evil 3 Remake (PC)

Lue myös: “Kaksijakoinen paluu Midgariin” - Arvostelussa: Final Fantasy 7 Remake (PS4)

Kilpailut

Uusimmat