Yliopisto-lehden mukaan Helsingin kirjastoissa käy kuhina, sillä kirjojen lainaus on suosiossa. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden suosio on jopa räjähtänyt Helsingissä kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2016 lainauksia tehtiin noin 2,5 miljoonaa, kun vuonna 2025 määrä ylitti jo neljän miljoonan rajan.
Kasvun taustalta löytyy hyviä ja huonoja asioita.
Lainaamisen suosiota selittävät laadukas kotimainen kirjallisuus sekä kirjastojen matalan kynnyksen palvelut, kuten lukukoirat ja päiväkotien eteiskirjastot. Kasvatustieteilijä Jaana Pesonen kuitenkin muistuttaa, että tilastojen takana on myös surullinen puoli, sillä lapsiperheköyhyyden vuoksi kirjat hankitaan yhä useammin lainaamalla ostamisen sijaan.
Lue myös: Kirja palautui kirjastoon 67 vuotta myöhässä – lue hauska tarina
– Leikkaukset romuttavat kirjastolaitoksen ja kirjallisuuden asemaa. Eriarvoistumisella on seuraukset: jos ei lue, lukemisen laaja-alaiset hyödyt jäävät saavuttamatta, Pesonen sanoo.
Valtiovalta saa kritiikkiä, mutta kirjastot saavat Pesoselta kiitosta.
– Lähikirjasto kirjavinkkauksineen, lukukoirineen, läksykerhoineen ja peleineen on ilmainen ja kaikille avoin paikka, jossa kaikenlainen lukeminen nähdään arvokkaana.
Pesosella oli antaa myös vinkki siihen, miten lapsen voi saada innostumaan lukemisesta.
– Voi vaihtaa kännykän kirjaan ja esimerkillään näyttää, että lukeminen on ihanaa, ei vain hyödyllistä.
Kirjastojen kokoelmat koostuvat sekä painetuista aineistoista että digitaalisista palveluista. Ne myös tarjoavat asiakkailleen pääsyn erilaisiin aineistoihin ja tietokantoihin hankkimalla käyttöoikeuksia ja lisenssejä. Kirjastot tarjoavat niin ikään tilan rauhoittumiseen, töiden tekemiseen tai opiskeluun.
Kirjastot auttavat myös tiedon etsimisessä ja tekevät avoimesti saatavilla olevasta sisällöstä helpommin löydettävää ja käytettävää. Samalla ne edistävät yhdenvertaista tiedonsaantia ja tukevat informaatiolukutaidon kehittymistä niin arjessa kuin työelämässä.
Lue myös: Yliopisto evakuoitiin epäillyn kaasuvuodon takia – syylliseksi paljastui hedelmä
Lähde: Helsingin yliopisto, Wikipedia