Iäkkäiden muistisairaiden hoidon laatu vaihtelee alueittain. Asiasta kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Suurin osa yhteisöllisen asumisen asiakkaista on tyytyväisiä saamaansa palveluun, ja heidän kokemuksensa elämänlaadusta, virkistystoiminnasta ja ulkoilumahdollisuuksista on positiivisempaa kuin kotihoidossa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Yhteisöllisyys vähentää myös yksinäisyyden kokemusta.
Kolmasosa asiakkaista kuitenkin tarvitsee runsaasti apua arjessaan, eikä apu aina välttämättä toteudu.
– Varsinkaan kaikki muistisairaat asiakkaat eivät välttämättä saa yhteisöllisessä asumisessa yksilöllisiin tarpeisiinsa nähden riittävästi tukea. Muistisairas iäkäs ei esimerkiksi aina pysty hälyttämään apua tai hakeutumaan mukaan yhteisölliseen toimintaan, THL:n erikoistutkija Johanna Edgren kertoo.
Muistisairaudet ja heikentynyt kognitio ovat yleisiä yhteisöllisessä asumisessa, mikä lisää avun tarvetta, mutta palvelujen laadussa on merkittäviä alueellisia eroja. THL vaatii, että vaikeasti muistisairaille on turvattava riittävät palvelut.
– THL:n rekisteritiedot vahvistavat ainakin osittain mediassa tänäkin syksynä esiin nostetut yhteisöllisen asumisen haasteet. Aluehallintovirastojen selvitysten mukaan ongelmina ovat olleet muun muassa asiakkaan tarpeisiin riittämättömät palvelut, työntekijöiden puute ja lääke-epäselvyydet, Edgren jatkaa.
Edgren huomauttaa, että haasteet johtuvat osittain palvelun ja lainsäädännön muutoksista. Vuonna 2023 sosiaalihuoltolaki uudistui ja hyvinvointialueet ottivat vastuun palveluista. Edgren painottaa, ettei hoitopaikkoja saa vähentää ainakaan liikaa.
– Lähivuosina on tärkeää seurata, millaiseksi yhteisöllisen asumisen asiakaskunta muotoutuu, kun palvelumuoto ja hyvinvointialueiden toiminta alkavat vakiintua. Lisäksi on huolehdittava, ettei ympärivuorokautisen hoidon paikkoja vähennetä liikaa. Mikään ei viittaa siihen, että iäkkäiden palvelutarpeet tulisivat lähitulevaisuudessa vähenemään – oikeastaan päinvastoin, Edgren vielä lisäsi.
THL:n mukaan jopa kaksi kolmesta yhteisöllisen asumisen asiakkaasta kärsii heikentyneestä kognitiosta, ja joka toisella on dementiadiagnoosi. Lisäksi kolmasosa asiakkaista tarvitsee runsaasti apua arjessaan.
Asiakaskunta on toimintakyvyltään kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaiden välimaastossa.
– Yhteisöllinen asuminen voi parhaimmillaan tarjota ympäristön, joka tukee sosiaalista kanssakäymistä ja aktiivista arkea. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että myös muistisairaiden asiakkaiden ääni tulee kuuluviin, sillä he eivät aina kykene kertomaan kokemuksistaan kyselyissä, Edgren korostaa.
Lähde: THL