Kuva: Emmi Moilanen

Mies päätti viikon vaatteeni - tyylini peruspilarit loistivat poissaolollaan, silti olin tyytyväinen

04.09.2019 19:45 - Henna Koste

Voice.fi:n muotitoimittaja Henna Koste antoi aviomiehensä valita asunsa kokonaisen viikon. Osa vaatteista oli nähnyt päivänvalon viimeksi vuosi sitten.

Olen kiinnostunut vaatteista, mutta nykyisin etenkin niiden vastuullisuudesta ja siitä, että ne toimivat tilanteessa kuin tilanteessa. Viime talvena halusin pukeutua viikon ajan pelkästään markettivaatteisiin. Tästä jäi pelkästään positiivinen kokemus, joten miksipä en pitäisi pukeutumisen suhteen toistakin kertaa "teemaviikkoa". Tällä kertaa annoin vastuun aviomiehelleni. Hän sai viikon ajan valita joka päivä vaatteeni.

Olin sunnuntai-iltana rutiinin omaisesti menossa valitsemaan vaatteita. Matkalla kaapille muistin, että hitto vie, enhän minä niitä päätä. Vaatteiden valitseminen oli itse asiassa suosikkini iltarutiineista. Valmistaudun silloin konkreettisesti seuraavaan päivään ja pohdin, haluanko tepastella toimistolle korkeakauluksisessa turvaneuleessa vai keveässä kesämekossa ja maihareissa. 

Ensin mies kiikutti minulle vitsikkäänä äitini kutomat kirkkaanpunaiset villahousut sekä pitsisen lyhythelmaisen yömekon, joka näyttäisi luonnollisemmalta erotiikkaliikkeen rekissä kuin minun kaapissani. Olen ostanut kyseisen hepeneen kahdeksan vuotta sitten ja siitä asti se on lojunut kaappini laatikossa. Kerrottakoon, että kotona viiletän lähes poikkeuksetta Marimekon nilkkoja hipovassa pitkässä yömekossa. Minulla on niitä kaksi.

Seuraavaksi näet, millaisissa vaatteissa kuljin viikon.

Maanantai

Mieheni valitsi minulle laventelinsävyisen neuleen, jossa on leveät hihat. Yläosan pariksi valikoitui leveälahkeiset farkut. KappAhlin neuleen olin ostanut viime talvena suositusta Second hand -liikkeestä, jonne sain mieheltäni lahjakortin joululahjaksi. Paita on saanut liian vähän käyttökertoja, koska sen hieman nyppyyntynyt pinta on häirinnyt minua. Nukka on minulle aika ehdoton ei vaatteissa.

Mies päätti leveälahkeisten farkkujen kanssa Marimekon paksupohjaiset kengät. Ne ovatkin ainoat, joissa farkkujen lahkeet eivät viillä maata. Miksi tämä asu?

- Paita oli kivan värinen. En muista, että olisit käyttänyt sitä. Mietin, että nuo housut sopisivat niiden kanssa - ettei mitkään liehulöysäthousut sopisi. Nämä farkut näyttävät hyvältä sun päällä, kuului mieheni perustelu. 

Olisinko itse valinnut asua? Luultavasti en. En olisi yhdistänyt okrankeltaisia kenkiä ja lilaa neuletta. Minulla onkin varsin pinttyneet ajatukset siitä, mitä värejä yhdistelen. Hyvä siis vain vähän rikkoa sitä. 

(kuva: Emmi Moilanen)

(kuva: Emmi Moilanen)

(kuva: Emmi Moilanen)

Tiistai

Maanantain asussa oli hieman ahdistava olo - etenkin, kun alustoppi ja rintaliivit paistoivat välillä läpi. Tiistaiksi aviomieheni valitsi minulle R/H:n Mickey-paidan, jota olen käyttänyt viimeksi yli vuosi sitten synttäreilläni. Töissä en ole osannut sitä käyttää, koska siitä näkyy läpi. No, nyt ei ole vaihtoehtoja. 

Mies kertoo, että hän suunnitteli paidan pariksi mustaa pidempää hametta, mutta sitä hän ei ole löytänyt kaapistani. Ei se siellä olekaan. Olen lajitellut sen kirppiskassiin odottamaan siivouspäivää. Kaivoin hameen esiin ja ajattelin vaatteiden toimivan ihan hyvin yhteen. 

- Ja maiharit jalkaan, mies lisää. 

Hauskaa, että molempina päivinä minulle on valittu päälle melkein samanvärinen yläosa. Tiistaina saan kehuja söpöstä paidasta. Moni yllättyy, kun kerron, että kyseessä on mieheni stailaama asu. Paitaa voisin käyttää useamminkin, jos kehittelisin sen alle jonkun toimivan topin. Hame lähtee tämän päivän jälkeen kiertoon, koska minua häiritsee, että sen vekit ovat täysin suoritustuneet. 

(kuva: Emmi Moilanen)

(kuva: Emmi Moilanen)

(kuva: Emmi Moilanen)

Keskiviikko

Ei voi olla totta, kolmatta päivää pastellia päälle. Mieheni valitsee minulle vaaleanpunaisen Frendit-paidan, uudet mustat Levikset ja suosikkikenkäni maiharit. Sinänsä paitavalinta ei ole ihme: Frendit on yksi yhteisistä suosikkisarjoistamme. Hänkin rakastaa kaikkia hahmoja hassuine piirteineen todella paljon. No vaaleanpunaisen värin ei pitäisi senkään antaa enää yllättää. 

Tässä asussa on kotoisa olo. Siinä yhdistyy monta juttua, mistä itsekin tykkään: söpöys (vaaleanpunainen), huumori (Frendit) ja mukavuus (korkeavyötäröiset farkut ja luottokenkäni). Tässä on hyvä olla!

(kuva: Emmi Moilanen)

(kuva: Emmi Moilanen)

Torstai

Torstaina oli mekon vuoro. Mustapohjainen kukkamekko on myös sitä sakkia, joka on roikkunut kaapissa ikuisuuden. Kukkamekon kanssa mieheni oli kaavaillut punaisia nilkkureita.

- Jos vain pystyt ja jaksat kävellä niillä, mieheni varmisteli. 

Hän huolehti myös tiistaina ja keskiviikkona, ettei minun tarvinut palella. Ohuen ja lyhythihaisen paidan kanssa hän valitsi minulle paksun neuleen, jolle ei tosin ollut käyttöä. 

Kukkamekon ja nilkkureiden kanssa kaipasin pitkästä aikaa punaista huulipunaa. Torstainakin sain paljon kehuja tyylistäni. Enemmän kuin pitkiin aikoihin. 

Illalla päädyin hieman yllättäen teatterin ensi-iltaan, enkä ehtinyt vaihtaa asua. Lyhyt helma ahdisti aluksi hieman, koska tällaiseen tilaisuuteen olisin valinnut päälle jotain muuta. En kuitenkaan kokenut erottuvani alipukeutujana. 

(kuva: Emmi Moilanen)

(kuva: Emmi Moilanen)

Perjantai

Mekkopäivän jälkeen perjantaina sain olla enemmän mukavuusalueellani. Aamulla pöydällä odotti unikko-kuosinen trikoopaita ja mustat vajaamittaiset liehuhousut. Sää ei kuitenkaan ollut aivan sopiva kesähousuille, joten kysyin mieheltäni vaihtoehtoa pöksyille. Hän ehdotti mustia farkkuja, jotka minulla oli ollut aiemminkin tällä viikolla.

Mies oli valinnut asun paita edellä ja ajatellut, että siihen sopisi yksinkertainen alaosa. Perjantain ohjelmassa oli muun muassa asiakastapaamista, firman bileet ja sinfoniaorkesterin keikka. Kengät vaihtuivat välissä mataliin. Yksinkertaisuudessaan oikein hyvä asu!

(kuva: Niina Salu)

(kuva: Niina Salu)

Viikonloppu

Viikonloppu kului rennoissa merkeissä, joten kotona sohvalla pötköttelyä varten en pyytänyt erikseen miestäni pohtimaan minulle vaatekertaa. Viikon viimeisenä asuna oli itse asiassa suosikkini kaikista vaatteistani: Marimekon keltainen mekko. Kysyin taas perustelua.

- Se on mielettömän hieno mekko ja näyttää tosi hyvältä päälläsi, mieheni vastasi. 

Tässä mekossa on aina hyvä olla, vaikka silitystä se kaipaakin joka käyttökerran välissä. 

(kuva: Emmi Moilanen)

Alkuviikosta ajattelin, että saan kulkea koko viikon vaaleanpunaisissa. Tunsin oloni yllättävän kotoisaksi kaikissa vaatteissa, vaikka en olisi niitä itse valinnutkaan. Kaksi tyylini peruspilaria kuitenkin loisti poissaolollaan koko viikon: collaripaidat ja kipparilakki. Ehkäpä talvella tilanne olisi ollut toinen collarien suhteen. Kipparilakin kohdalla en ollut lainkaan yllättynyt. Mieheni ja minä pidämme vuorotellen kipparilakkiani. Kun mies sai kerran valita, niin totta kai hän omi hatun itselleen koko viikoksi. 

Tyylini oli siis ehkä aavistuksen naisellisempi kuin normiviikolla. Keskustelujen ja valintojen myötä kuitenkin huomaan, että mieheni tykkää tyylistäni. Vaikkei tykkäisikään, en pukeutuisi mitenkään muulla tavalla. On kuitenkin kiva, että vaatteeni ovat hänestäkin kivoja.

Ja niin, uusi suosikkiperinne on syntynyt. Minusta on hauskaa odottaa illalla, mitkä vaatteet toinen ihminen kiikuttaa minulle. Ehkä kokeilemme tätä joskus toistekin, kun asukriisi iskee. 

Lue myös: Pukeuduin viikon markettivaatteisiin - enkä ole koskaan saanut yhtä paljon kehuja, katso kuvat

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat