En olisi uskonut, että 2010-luvun räiskintäpelien täyttämässä peliskenessä keksitään väsätä peli joka vääntää juoksuvaihteen pienemmälle ja suorastaan pakottaa pelaajan ottamaan iisisti, tutustumaan rauhassa ympäröivään maailmaan ja luomaan uraa pienen kylän kupeessa olevalla farmilla. Niin vaan Eric Barone otti ja väänsi neljässä vuodessa – yksin – pelin jonka voi täysin perustellusti asettaa suoraan klassikkoasemaan. Pelkästään se, että peli on ConcernedApe nimellä kulkevan Baronen soolotyö tuntuu häkellyttävältä asialta; Peliin on ympätty niin paljon tekemistä ja syvyyttä, että sitä on vaikea uskoa yhden miehen tekemäksi peliksi.
Peli seuraa tiukasti Nintendon Harvest Moon ja Animal Crossing pelisarjojen luomaa polkua. 16-bittissiä retrografiikoita mukaileva Stardew Valleyn kylä tuntuu heti alkumetreistä saakka toivottavan pelaajan tervetulleeksi kotiin. Se suorastaan vaatii löysäämään kravatin ja asettamaan jalat rahille, tee- tai kahvikupposen kouraan ja väkertämään kaikessa rauhassa maatilasta suurempaa ja tuottavampaa.
Aivan aluksi pelaajan hoitoon annetaan vähälle huolenpidolle jäänyt farmin, jonka pelaajan isoisä jättää perinnöksi jälkipolvelleen. Pientä maaston raivausta, kuokka heilumaan ja lähikauppaan hakemaan siemeniä jotka saadaan kylvämällä ja huolellisella kastelulla kasvamaan luonnonantimiksi. Ne taas myydään ja ostetaan lisää, kalliimpia siemeniä. Pikkuhiljaa pienestä kurpitsapellosta saadaan kasvatettua laajempi farmi kanaloineen, navetoineen, liitereineen ja hevostalleineen. Rahaa virtaa sisään ja myöskin kuluu tasaista tahtia eikä maatilan tuottamat rikkaudet pääse täyttämään pelaajan lompakkoa liiaksi.
Päivät kuluvat touhutessa nopeastikin ja välillä pitää vetää murkinaa, että energiataso nousee ja työnteko luonnistuu. Leppoisalla rytmillä kuluvien päivien vieriessä myös vuodenajat seuraavat toisiaan ja eri vuodenajoille on tarjolla erilaista viljeltävää. Talvikuukautena taas ei luonnollisesti voi viljellä mitään vaan silloin on hyvä keskittyä muihin pelin osa-alueisiin. Peli on rytmitetty aivan valtavan hyvin eikä missään vaiheessa stressaa tai tunnu olevan kiire mihinkään.
Viljelyn ja maatilan hoitamisen ohella peliin on onnistuttu rakentamaan runsain mitoin muutakin tekemistä. Jos maajussin arki ei nappaa niin pelaaja voi erikoistua myös kalastukseen, keräilyyn tai vaikkapa kaivosmieheksi. Kaikki pelin erikoistumisalueet ovat tasapainossa, eikä mainarin arki ole lainkaan viljelyä huonompi vaihtoehto rahan tienaamiseen. Pelaajan ei ole myöskään pakko keskittyä mihinkään tiettyyn pelin osa-alueeseen vaan kaikkea voi harrastaa myös sopivassa suhteessa. Siinä piileekin Stardew Valleyn hienous: Mikään valittu työskentelytapa ei aseta pelaajaa epäedulliseen asemaan.
Taustalla rullaa kaiken aikaa kalenteri joka pitää sisällään muun muassa kyläläisten syntymäpäivät ja merkittävät, kuukausittaiset tapahtumat. Syntymäpäivillä ja tapahtumilla on merkitystä, sillä ihmissuhteet ovat isossa roolissa pelin kuluessa. Jos esimerkiksi ystävystyt kylän liepeillä asustelevan erakon kanssa niin hän jakaa sinulle kehittämänsä, paremman kalastusvieheen reseptin. Tarpeeksi jonkun naikkosen tai miekkosen kanssa flirttailtua pääsee jopa naimisiin jolloin siippa tekee sille päälle sattuessaan osan maatilan töistä. Ihmissuhteita voi parantaa lahjomalla ja suorittamalla kylän ilmoitustaululle ilmestyviä tehtäviä.
Kylää ympäröivät niityt, kaivos ja metsikkö ovat täynnä salaisuuksia jotka avautuvat pikkuhiljaa kutsuen pelaajaa tykönsä mysteerien äärelle. Metsästä löytyy patsas jolle tietyn hedelmän tarjoamalla saa käyttöönsä enemmän energiaa, kaivoksen syvyyksissä asustelee kääpiö jonka puhetta ei aluksi ymmärretä lainkaan, merten ja järvien syvyyksissä asustelee legendaarisia kaloja ja viemärissä asuu hirviö joka myy harvinaisia esineitä. Lisäksi Pierren pitämää lähikauppaa uhkaa naapuriin perustettu suuri, sieluton kauppakeskus. Kylä tuntuu olevan täynnä elämää ja ilmassa on kaiken aikaa ihmetystä ja seikkailun henkeä.
Eräänlaisena keskiönä pelissä esitellään kylän keskustassa oleva kulttuurikeskus jonne pelaajaa kannustetaan keräämään erilaisia hyödykkeitä kasvatettavista vihanneksista kaloihin ja malmeihin. Tavaran kerääntyessä aukeaa uusia pelialueita ja salaisuuksia pelaajan tutkittavaksi. Koko kulttuurikeskuksen täyttämisessä kuluu aikaa ja sen kautta avautuvat hyödykkeet ovat sen arvoisa.
Nämä kaikki ovat vain pintaraapaisu siitä mitä peli lopulta tarjoaa. Peliä on tätä kirjoittaessa kohdallani täynnä noin 40 tuntia eikä loppua näy. Pelillisesti käynnissä on vuosi kaksi ja tuntuu, että olen vasta raapaissut pintaa siitä mitä kaikkea pelillä on tarjota.
Aiemmin pelkästään PC:llä nähty, mutta vastikään nykykonsoleille käännetty Stardew Valley on kotoisilla retrografiikoilla ryyditetty maatilapuuhastelupeli jonka parissa viihtyvät kaikki vauvasta vaariin. Ainoa miinuspuoli on suomenkielisen tekstityksen puute mikä saattaa saada nuoremmalle pelaajalle sormen suuhun. Peli on siitä huolimatta tervetullut, kiireetön ja stressitön matalan kynnyksen farmisimulaattori jonka syövereissä viihtyy tunnin jos toisenkin näperrellen niitä näitä. Hektinen ja toiminnantäyteinen peliskene on kaivannut Eric Baronen mestariteosta klassikoiden joukkoon.
