Kuva: Respawn Entertainment

Odotettu jedivoimafantasia – Arvostelussa: Star Wars Jedi: Fallen Order (PC)

21.11.2019 19:45 - Henri Laukka

Star Wars Jedi: Fallen Order on tähtiensotapeli ja jedivoimafantasia, jota kaikki ovat odottaneet.

Pitkään sitä saatiin odottaa, mutta vihdoinkin se päivä on täällä. Päivä, jolloin joku julkaisee toiminnallisen Star Wars seikkailupelin, jossa pääsee astumaan ihka oikean jedin saappaisiin asetelmissa, jotka oikeasti toimivat. Titanfall räiskintäpeleistään tunnetun Respawn Entertainmentin vääntämä ja EA:n julkaisema Star Wars Jedi: Fallen Order onnistuu vihdoin tuomaan tähän päivään kaikkien tähtiensota fanien kaipaaman toimivan jedivoimafantasian.

Peli yhdistelee onnistuneesti Souslike action RPG -elementtejä ja Metroidtyylistä etenemistä, jossa pelaaja pääsee aina uusia jedivoimia löydettyään etenemään uusille alueille pelin lukuisten planeettojen sisällä. Toiminnallisten seikkailupelien joukossa Jedi: Fallen Order nousee helposti yhdeksi tämän vuosikymmenen suosikeistani, mutta sanottakoon kuitenkin, että se sisältää myös paljon elementtejä, jotka olisivat kaivanneet vielä hitusen viilausta. Pääasiassa peli on kuitenkin ainakin Metroideja ja Zeldoja muksuna pelanneelle erittäin mukaansatempaava kokonaisuus.

Tarinallisesti Jedi: Fallen Order sijoittuu Revenge of the Sithin jälkeiseen aikaan. Jedien järjestö on pääasiassa tuhottu pahan Imperiumin toimesta ja pelaaja astuu keisarin joukoilta piilottelevan jedikokelaan (padawan) Cal Kestisin (Cameron Monaghan) saappaisiin kaukaisessa galaksissa. Cal on hylännyt jedien järjestön kloonisotien jälkimainingeissa näiden jouduttua Imperiumin jahtaamaksi. Imperiumin inkvisiittoreiden hyökätessä Calin piilopaikaksi valikoituneelle romuttamona toimivalle planeetalle, tämän ystävän kuolema sysää nuorukaisen matkalle, jonka panoksena on jedien järjestön tulevaisuus. Juonesta en paljasta tämän enempää, mutta kerrottakoot, että matkan aikana tavataan liuta elokuvista tuttuja sekä täysin uusia hahmoja.

(kuva: Respawn Entertainment)

Tarina tuntuu kokonaisuutena asettuvan Star Wars loren kannalta varsin tuttuihin ja johdonmukaisiin uomiin. Rönsyilyyn ei toisaalta ole myöskään varaa, sillä brändin fanit ovat purkaneet vuosikymmenten aikana Star Warsin kronologisen aikajanan varsin tarkasti poluksi, jolta poikkeaminen nostattaisi tuhansien soraäänien kuoron huippuunsa. Tarinan tuttuus ja johdonmukaisuus ei kuitenkaan Jedi: Fallen Orderin kannalta häiritse laisinkaan, vaan pelin pelaa läpi kasvavan mielenkiinnon vallassa ja loppukliimaksi palkitsee mukavalla tunteella vatsanpohjassa. Pelin läpäistyään voi lisäksi palata pörräämään pelin lukuisille planeetoille salaisuuksia ja piilotettuja arkkuja etsien.

Planeettojen tutkiminen on myös pääasiassa ihan mukavaa puuhaa, pelin kenttäsuunnittelun ollessa varsin toimivaa kampetta. Planeetat ovat teemallisesti erilaisia ja niille ripotellut reitit ja vihollislaumat mukavan monimuotoisia, mutta toisaalta taas eteneminen on välillä ärsyttävän hankalaa hyppyjen ollessa toisinaan milleistä kiinni. Lisäksi peli bugittaa toisinaan niin, että Cal ei nappaakaan edessä olevasta kielekkeestä kiinni, vaan syöksyy kuolemaan. Näissä tilanteissa peli onneksi poikkeaa Soulslike-juuristaan ja palauttaa pelaajan lievästi vahinkoa ottaneena turvallisesti takaisin hyppyä edeltävään tilanteeseen.

Kentistä löytyy myös harmittavan paljon erilaisia ”liukumäkikohtauksia”, joissa Cal joutuu hallitsemattomasti liukumaan jäisiä tai mutaisia rinteitä pitkin esteitä väistellen ja pomppien, ja nämä kohtaukset ovat ohjausmekaniikoiltaan oikeasti aika ärsyttävää kampetta. Näitä liukumäkiä löytyy jokaiselta planeetalta ja ne alkavat pidemmän päälle tuntua kierrätetyltä pakkopullalta. Lisäksi planeettoja uudelleen tutkiessa olisi lopulta kaivannut peliin jonkinlaista tallennuspisteiden välistä fast travel -systeemiä, sillä maailman kokonaan koluttua, joutuu aina juoksemaan polveilevia ja monimutkaisia reittejä takaisin kentän alkuun matkustaakseen seuraavalle planeetalle.

(kuva: Respawn Entertainment)

Se, missä Jedi: Fallen Order nousee todella oikeuksiinsa, on pelin taistelumekaniikat. Valomiekalla taisteleminen on oikeasti hauskaa puuhaa. Imperiumin iskujoukkojen ampumien lasereiden torjuminen ja palauttaminen ampujaansa kohti, toimii hyvin ja on palkitsevan tuntuista. Lähitaisteluissa väisteleminen ja torjuminen ei ehkä ole samanlaista hitboxpornoa, kuin tämän genren virstapylväänä pidettävissä Dark Soulseissa, mutta toimivaa se on silti. Varsinkin erilaisten jedivoimien käyttäminen on toteutettu mallikkaasti ja ne antavat peliin mukavaa taisteluteknisen taktikoinnin mahdollisuuden. Taisteluissa peli näyttää todelliset kyntensä ja se täyttää täydellisesti jedivoimafantasian vaatimukset. Pelistä löytyy myös useita erilaisia vaikeusasteita, joten jos taistelut osoittautuvat turhan haastaviksi niin asetusvalikosta pelin voi säätää halutessaan helpommaksi lennosta.

Bossitaistelut ovat tosin enemmän tai vähemmän toistensa kopioita. Jedivoimien käyttö taisteluissa on varsin suoraviivaista, eikä bosseista löydy liiemmin erityisiä elementtejä, jotka nojaisivat pelkästään forcen käyttöön. Lisäksi ne ovat myös ikävän bugisia tapauksia. Esimerkiksi toiseksi viimeistä bossia vastaan taistellessa bossi bugitti itsensä torjunta-asentoon koko matsin ajaksi. Eräs toinen pienempi välipomo puolestaan päätti kesken lentonsa sammuttaa lentoreppunsa ja syöksyä allaan odottavaan rotkoon. Muutaman kerran viholliset myös jäivät jumiin ympäröiviin seiniin. Tämäkin puoli olisi siis vaatinut viilaamista.

(kuva: Respawn Entertainment)

Graafisesti Jedi: Fallen Order on ihan nätti ja nykystandardit täyttävä tapaus. Tekstuurit ovat teräviä ja raikkaita ja peli pyörii omalla raudallani (i5-8600K, RTX 2060, 16GB 3200Mhz DDR4, 500GB Samsung EVO SSD) tasaisella päälle 60 fps nopeudella. Peli tosin nykii hetkittäin varsinkin planeetalta toiselle matkatessa, mikä johtunee prosessorin käytön optimointiin liittyvistä asioista, mutta itse pelitilanteissa pelaaminen oli tasaista ja hyvin rullaavaa. Mitään isompia peliä rikkovia bugeja ei myöskään ilmennyt, eikä peli kaatunut kertaakaan.

Se mistä Electronic Arts ja Respawn Entertainment saavat kasan irtopisteitä on pelistä poissaolollaan loistavan kosmeettisen kaupan puuttuminen. Loottiboxit ja muut Electronic Artsille tyypilliset härpäkkeet on jätetty pelistä kokonaan pois, mikä tietysti saattaa johtua Disneyn painostuksesta ja Star Wars Battlefron 2:den julkaisun aikaan tapahtuneesta kohusta. Mikäänhän ei estä firmaa myöskään lisäämästä peliin kauppapaikkaa jälkikäteen. Yhtä kaikki, pelin kaikki kosmeettiset kilkkeet ja muun muassa täysin ulkonäöllisesti kustomoitavan valomiekan osat löytyvät kenttiin piilotetuista arkuista. Valomiekan kustomoinnilla ei ole lopulta mitään merkitystä sen tehoon, vaan ainoastaan ulkonäköön.

Star Wars Jedi: Fallen Order on tähtiensotapeli ja jedivoimafantasia, jota kaikki ovat odottaneet. Tai ainakin minä. Bugisuudestaan huolimatta pelistä nauttii täysin rinnoin ja, kuten aiemmin mainitsin, pelin Metroidtyylinen lähestymistapa iskee omaan sydämeeni täysillä. Kestoltaan peli on varsin kevyt 21 tuntia ja tätä olisi tahkonnut kyllä pidempäänkin. Jäin kaipaamaan pelille ehdottomasti jatkoa tai edes lisäsisältöä.

Lue myös: Ei missään nimessä pikkulasten peli - Arvostelussa: Blacksad – Under the Skin (PC)

Lue myös: Kävelysimulaattori, joka jakaa pelaajat kahteen leiriin - Arvostelussa: Death Stranding (PS4)

Suosittelemme

Kilpailut

Uusimmat