”Olit ihastunut monta vuotta, sait pakit pari kertaa, koska tapailin toista. Sen loputtua jänistit joka kerta, kun suostuin treffeille – eli aina, kun kysyit. Juttelimme ennen paljon, tulimme hyvin toimeen ja meillä oli aina hauskaa. Sanoit rakastavasi.
En koskaan kutsunut sinua ystäväksi, en tahtonut torjua sinua. Itse taas seilasit ystävyyden ja ihastuksen välillä. En siksi osannut ikinä ottaa sinua tosissani, en koskaan tiennyt, milloin muuttaisit mieltäsi. Viimeisen kerran, kun kysyit, voisimmeko seurustella, suostuin. Emme tehneet mitään ja lopetit sen vain parin viikon jälkeen.
Tuon kaiken jälkeen et enää edes puhunut minulle. Tai puhuit. Vastasit viesteihini monta tuntia myöhemmin hyvin lyhyesti, etkä ikinä jatkanut keskustelua. Jos kysyin kasvokkain kuulumisia, vastasit mumisten jotain pientä.
Hylkäsit minut ja entisen parhaan ystäväsi ”uusien” ystäviesi takia. He olivat oikeasti aina olleet ystäviäsi, mutta löysit vain uuden harrastuksen heidän kanssaan – juomisen.
Väitit yhä, että olen tärkeä, olen ystävä, jota et ikinä tahtoisi menettää. Sanoin sinulle, että se on nyt hyvin lähellä. Väitit muuttavasi tapojasi, muttet muuttanut.
Soitit kännissä, kerroit kuinka kaipaat minua. Kuinka pelkäät, että unohdan sinut. En ikinä olisi unohtanut sinua, ja sinä tiesit sen. Tiesit myös, että pelkäsin sinun unohtavan minut. Väitit, ettet koskaan unohtaisi minua, mutta unohdit. Nyt minä aion unohtaa sinut.
Ehkä minä rakastin sinua. Enemmän kuin sinä minua. Vaikka en sitä koskaan sanonut.
Terveisin,
Nimetön”
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen tarja.vilen@bauermedia.fi ja rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.