Kuva: Fotolia
Entiselle kumppanilleni: "Sinulla on pienet rinnat"
Avoin kirje -sarjassa ihmiset kirjoittavat avoimesti ja rohkeasti asioista, jotka ovat jääneet sanomatta tai kuulematta.
”Muistan hetken, jolloin näin sinut ensimmäisen kerran. Olit yökerhon tanssilattialla. Tanssit yksin. Olit tullut nauttimaan musiikista, et alkoholista. Olit koko ravintolan kaunein nainen. Ja kun tanssit, suorastaan sädehdit.
En vieläkään tiedä, miten onnistuin siinä, mutta päädyimme juttelemaan. Tutustuimme. Puhuimme pitkään. Näimme uudestaan seuraavana päivänä. Kävimme syömässä, kävelyllä ja kahvilla. Puhuttavaa riitti. Treffit päättyivät ensisuudelmiin.
Asuin yli 200 kilometrin päässä, mutta heti seuraavana viikonloppuna kiirehdin näkemään sinua uudestaan. Olin koko viikonlopun luonasi ja jo ensimmäisenä iltana päädyimme harrastamaan seksiä. En aluksi edes ymmärtänyt, miksi olit niin haluton riisumaan rintaliivejäsi, vaan keräsit rohkeutta tehdä niin. Otit ne lopulta pois ja näin, että liivit olivat paksusti topatut. Sinulla oli pienet rinnat. Se ei yllättänyt minua, koska sinä olit pitkä ja hoikka. Olit tanssinut koko nuoruutesi balettia ja showtanssia. Sinulla oli tanssijan vartalo. Pienten rintojesi takia häpesit vartaloasi. Minusta vartalosi oli upea.
Suhteemme jatkui. Välimatkan ja vuorotyön takia emme voineet nähdä joka viikko, mutta aina kun mahdollisuus tuli, ajoin 200 kilometriä viettääkseni viikonlopun kanssasi. Ajan kuluessa minulle selvisi, miten huono itsetuntosi on. Joka perjantai luokseni saapuessani olit yllättynyt. Kerroit olleesi varma, että en halua enää nähdä sinua. Olit nähnyt sosiaalisessa mediassa, miten naispuolinen työkaverini oli kommentoinut statustani ja hänen kuvansa nähtyään olit ajatellut, että hän on niin paljon sinua kauniimpi, etten enää voi olla sinusta kiinnostunut.
Joka perjantai tapaamisemme alkoi siksi täsmälleen samoilla sanoilla. Kerroin, että olen työpaikalla ja työkavereitteni kanssa siksi, että saan siitä palkkaa. Sinun kanssasi olen siksi, että haluan olla juuri sinun kanssasi. Kerroin, että olet kaunein ja muistutin illasta, jolloin olin lumoutunut nähdessäni sinut täyden yökerhon tanssilattialla.
Perjantait menivät aina noin, mutta muu viikonloppu sujui hyvin. Ikävä kyllä seuraavana perjantaina keskustelu aloitettiin aina alusta. Sinä et kerta kaikkiaan voinut ymmärtää, miksi pidin sinua niin kauniina. Pidit miesten kauneusihanteena Pamela Andersonin kaltaista D-kupin blondia ja vertasit itseäsi häneen. Sinulla oli olemattoman pienet A-kupin rinnat ja tyypillinen suomalainen maantienruskea tukka. Minä satuin pitämään sinusta juuri sellaisena – ja sitä sinä et viikosta toiseen pystynyt ymmärtämään.
Lopulta tuo epävarmuutesi myrkytti suhteemme. Muuttui raskaaksi ajaa aina työviikon jälkeen 200 kilometriä, kun tiesin, että perillä odottaa aina koko perjantai-illan kestävä vakuuttelu, jossa taas kerran kyseenalaistetaan se, pidänkö sinusta ja oletko mielestäsi kaunis.
Suhteemme alkoi hiipua. Sinä koit sen todisteeksi siitä, että et ollutkaan tarpeeksi kaunis. Tosiasiassa suhteemme hiipui, koska minä yksinkertaisesti kyllästyin siihen, että minun sanani ja tunteeni viikko toisensa jälkeen tyrmättiin ja kyseenalaistettiin. Tuo epäluottamus oli syy, miksi suhteemme viiden kuukauden jälkeen päättyi. Sovimme, että ehkä on helpompaa olla vain ystäviä.
Suhteemme päätyttyä emme enää nähneet, koska en enää tullut kotikaupunkiisi. Oli kulunut vajaa vuosi, kun kuitenkin sattumalta kohtasimme – jälleen yökerhossa. Vaihdoimme kuulumisia ja näin sinussa yhä sen kauniin mutta aivan liian epävarman naisen.
Sinusta ei tullut elämäni suurta rakkautta, mutta tuossa hetkessä päätin, että haluan tehdä tuolle hauraalle ja hyväsydämiselle tytölle palveluksen. Pyysin sinut rauhalliseen paikkaan istumaan ja kerroin aivan kaiken. Sanoin, että koska emme enää seurustele, eikä tavoitteenani ole, että palaisimme yhteen, ei minulla ole todellakaan mitään syytä valehdella. Kerroin, että vilpitön totuus oli se, että kun näin sinut ensimmäisen kerran tanssilattialla, olit oikeasti kauneinta mitä olin nähnyt pitkään aikaan. Kerroin, että olin joka viikko odottanut, että saisin ajaa luoksesi. Kerroin, että olin pitänyt vartaloasi suunnattoman seksikkäänä. Olit siro, hoikka ja notkea, luultavasti monien naisten kateuden kohde.
Muistelin, miten olit turhaan hävennyt rintojesi paljastamista. Sanoin, että olet oikeassa siinä, että sinulla on pienet rinnat. Mutta väärässä siinä, että rintojen koolla olisi jotain merkitystä. Tai jos koolla jotain merkitystä oli, oli rintojesi pienuus vain positiivinen asia. Sillä monien pienten rintojen tavoin omasikin olivat poikkeuksellisen kosketusherkät. Seksi kanssasi oli taivaallista juuri siksi, että tuntoherkkyytesi ansiosta minun oli helppoa tuottaa sinulle mielihyvää. Ja siinä onnistuessani nautin itsekin noista intiimihetkistämme entistä enemmän.
Kerroin, että olet oikeasti poikkeuksellinen nainen: hyväsydäminen, fiksu, kaunis, seksikäs, aito ja herkkä. Lopetin puheeni siihen, että sinun on oikeasti päästävä tuosta epävarmuudestasi, tai et voi koskaan päästää ihmistä niin lähelle, että saisit sen suhteen ja perheen, mistä haaveilet.
Aloit itkeä. Kerroit, miten itsetuntosi oli rikottu jo yläastevuosina, jolloin sinua, kaunista balettitanssijaa, oli haukuttu laudaksi. Olit oppinut jo nuorena pitämään itseäsi rumana ja syyttämään kaikesta pieniä rintojasi.
En tiedä, oliko keskustelullamme väliä, mutta nykyään sinulla menee hyvin. Olet löytänyt miehen ja mennyt naimisiin. Kun törmäämme ja vaihdamme kuulumiset, näen, että voit hyvin ja olet onnellinen. Tätä kirjettä ei siksi ole tarkoitettu vain sinulle, vaan kaikille niille muille naisille, jotka tälläkin hetkellä harmittelevat sitä, että ovat syntyneet pienirintaisiksi ja kuvittelevat, että rintojen koolla olisi jotain väliä.
Ei sillä ole. Itsetunnolla on. Älkää siksi antako niinkin yhdentekevän asian kuin kuppikoon romuttaa itsetuntoanne.
Terveisin,
Se mies"
Lue aikaisemmat Avoin kirje -sarjan kirjoitukset tästä.
Lue myös: Liikuttava kirjoitus leviää netissä - koskettaa lähes jokaista parisuhteessa elävää naista
Lähetä meille avoin kirjeesi osoitteeseen rea.haverinen@bauermedia.fi. Voicen toimitus pidättää oikeuden muokata kirjeitä ja päättää itse niiden julkaisusta. Julkaistut kirjeet julkaistaan aina nimettöminä.
